Japaniinia – matkalla nousevan auringon maassa, part 2. Kioto ja Nara

On sunnuntai 19.10. armon vuotta 2014 ja olemme viettäneet kolme yötä Tokiossa. Pakkaamme jälleen laukut ja nyssäkät ja suuntaamme Tokion päärautatieasemalle. Ennen Japaniin lähetöämme olemme tilanneet internetin ihmemaailmasta molemmille oman Japanin Junapassin (Japan railpass) seitsemäksi päiväksi ja tänään olemme päättäneet ottaa passit käyttöömme. Passi on ostettava ennen Japaniin lähtöä, sillä paikan päältä sitä ei enää saa hankittua.

Kyseinen matkustusasiakirja antaa oikeuden käyttää JR:n rautateillä liikennöiviä junia koko maassa, vaikkakin myös tiettyjen alueiden paikallisia passeja on mahdollisuus tilata. Kaikkein nopeimmat luotijunat eivät pakettiin sisälly, mutta vallan riittävä määrä muita nopeita yhteyksiä eri kaupunkien välillä. Myös useat JR:n paikallisjunat kuuluvat hintaan. Vaikka passin hinta viikolta kipuaakin muutamaan sataan euroon matkustajaa kohden, tulee matkustus passin kera kuitenkin edullisemmaksi kuin erillisten junalippujen hankkiminen jokaiselle matkustuskerralle. Lisäksi se mahdollistaa mainiosti ex tempore -henkiset retket ja poikkeamat suunnitellulta matkareitiltä, mikäli kiinnostavia kohteita ilmaantuu matkan varrelle.

Matkamme Tokiosta Kiotoon taittuu torkkuessa ja vajaassa kolmessa tunnissa olemme kuin huomaamatta taittaneet noin 500 kilometrin mittaisen välimatkan. Ilmastosopimuksen lisäksi Kioto on tunnettu lukuisista buddhalaisista ja shintolaisista temppeleistään ja on siten ansainut lisänimen ”tuhansien temppelien kaupunki”. Kaupunki selvisi toisen maailmansodan tuhoista lähes koskemattomana ja nähtävyyksiä kiertäessä matkalijalla onkin ongelmanaan valtaisa runsauden pula: vielä tänä päivänä kaupunkimaisemaa koristaa yli 1600 buddhalaista ja yli 400 shintolaista temppeliä, joista 17 on merkitty myös Unescon maailmanperintöluetteloon. Lisäksi Kioto on pitkän historiansa aikana toiminut keisarillisen Japanin pääkaupunkina ja on siten Japanilaisille itselleenkin tärkeä kulttuurinen keskuspaikka.

Hikari-junia

Ensimmäinen päivämme Kiotossa kuluu lähinnä haahuillessa ja kaupunkin ilmapiiriä haistellessa. Kun hotelli on löytynyt sekä kartalla että konkretiassa, on jo pimeä, joten vietämme illan kaupunkikävelyn ja ruokailun merkeissä. Tokion taivaita hipoviin pilvenpiirtäjiin verrattuna Kioto on perinteisempi Japanilainen kaupunki, jossa kaupunkikuvan yhtenäisyyden vaalimiseksi juuri edellä mainittujen rakennelmien pystyttäminen on kielletty. Sen sijaan on keskitytty vaalimaan kaupungissa perinteisesti vahvana vallinnutta geishakulttuuria, joka on yhä tärkeä osa japanilaisuutta.

Sisäänkäynti Ninna-jin temppelialueelle

Seuraavana päivänämme Kiotossa otamme operaatioksi kiertää useammankin temppelin poikineen. Sateesta huolimatta suuntaamme suhteellisen läheltä hotelliamme löytyvään buddhailaiseen Ninna-jin temppeliin. Temppeli valmistui alun perin vuonna 888, mutta rakennettiin uudelleen 1630-luvulla temppelialueen tuhouduttua tulipalossa 1400-luvulla. Ninna-jista jatkamme matkaamme jalkaisin kohti seuraavaa kohdettamme Ryōan-jin zenbuddhalaista temppeliä ja sen alueella sijaitsevaa kuuluisaa kivipuutarhaa. Ilmeisesti emme ole saavuttaneet satoria, eli zenbuddhalaisten tavoittelemaa valaistumisen tilaa, sillä yrityksistä huolimatta emme kykene samalla kertaa näkemään puutarhan kaikkia 15 kiveä. 

Ryōan-jin kivipuutarha

Ryōan-jissa

Valaistumattomuudestamme huolimatta matkamme jatkuu kohti seuraavaa Unescon perintökohdetta, Kinkaku-jin kultaisen paviljongin temppeliä. Alueella vellovasta ihmismassasta ja opaskirjastamme päätellen olemme saapuneet yhteen Kioton tärkeimmistä nähtävyyksistä. Kolmikerroksisen rakennuksen kaksi ylintä kerrosta on päällystetty puhtaalla lehtikullalla ja paviljongissa säilössä on itsensä Buddhan pyhäinjäännöksiä. Buddhalaisuutta harjoittaville voi paikan kuvitella olevan siten erityisen tärkeä. Tosin jälleen kerran katselemme jälleenrakennettua pytinkiä vuodelta 1955, sillä alun perin 1300-luvulla rakennettu paviljonki on onnistuttu tuhoamaan useaan otteeseen erinäisissä tulipaloissa. 

Kinkaku-ji

Temppeleiden ihastelun jälkeen alkaa jo hämärtää, joten suuntaamme keskikaupungille Nishiki-kadulla ja sen läheisyydessä sijaitsevalle markkina- ja ostosalueelle, jossa tosin varsinainen markkina-aika on jo ohitse, mutta katetut ostoskujat tarjoavat suojaa ajoittaisilta sadekuuroilta. Pyörähdämme myös Kamogawa-joen varrella sijaitsevalla Ponto-chō-kadulla, joka on yhä tänä päivänä tunnettu perinteisistä geisha- ja teetaloistaan. Kadun autenttinen tunnelma ilahduttaa, sillä temppeleitä lukuun ottamatta Kioto on kuitenkin pääsääntöisesti modernia betoniviidakkoa.

 

Ihan kujalla, bambukujalla

Tiistaiaamun valjetessa päätämme heti aamutoimien jälkeen tepastella ihastelemaan Arashiyaman bambukujaa. Viileä ja varjoisa nähtävyys on tosin jo aamusta väen kansoittama, joten jonkin aikaa kujalla trampattuamme hyppäämme jälleen junaan ja suuntaamme päiväksi Japanin ensimmäiseen pysyvään pääkaupunkiin Naraan. 13 230 000 asukkaan Tokion ja 1 464 990 asukkaan Kioton jälkeen 364 466 asukkaan kansoittama Nara tuntuu suorastaan pikkukaupungilta. Nähtävyytenä Nara on kuitenkin oivallinen: kaupungista löytyy useita silmää hivelevän hienoja temppeleitä kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Kierroksemme kattaa muun muassa kuvissa näkyvät Daibutsu-den ja Nigatsu-dōn temppelit. Lisäksi Naran kaduilla ja temppelien pihoilla vaeltaa tuhatkunta kesyä peuraa jäänteenä ajoista, jolloin niitä pidettiin Jumalan sanansaattajina. Suorastaan huikea paikka!

Daibutsu-den - maailman suurin puurakennus

Nigatsu-dō

Illaksi suuntaamme jälleen takaisin Kiotoon ruokailemaan ja suunnittelemaan seuraavien päivien ohjelmaa. Itadakimasu!

Paikallista pikaruokaa

Japaniinia – matkalla nousevan auringon maassa, part 1. Tokio

On keskiviikko 15.10 kuluvaa vuotta. Työpäivän jälkeen keräämme kasaan viimeiset matkatavarat ja suuntaamme Wienin lentokentälle kirjautuaksemme lentoyhtiö Emiratesin lennolle Dubain kautta Tokioon. Ensimmäinen pätkä lennosta sujuu yöaikaan ja saavumme Dubaihin kukonlaulun aikaan torstaiaamuna. Allekirjoittanut nousee seuraavaan koneeseen edellispäivän samoilla silmillä ja kolme Wallander -elokuvaa viisaampana, joten seuraava istunto sujuukin jo melko lailla nukkuessa. Yhteensä 16 tunnin matkaamisen jälkeen saavumme Tokioon puolenyön paikkeilla paikallista aikaa. Passintarkastuksessa jonottamisen ja junareitillä puljaamisen jälkeen saavumme lopulta hotellille lähempänä kello kahta yöllä ja painumme hetimmiten pehkuihin. 

Ensivaikutelma Tokiosta

Jotain uutta ja jotain vanhaa

Seuraavana yönä unta riittää ja kuorsaamme pitkälle puolenpäivän yli. Perjantaipäivä alkaakin osaltamme kohtuullisen myöhään. Toisaalta pääsemme viettämään iltaa ihastellen metropolin valoja ja aktiivista iltaelämää. Illan aikana mm. keisarillisen palatsin alue ja Tokio Tower, japanilainen mukaelma Eiffel-tornista, tulevat tutuiksi. Ihailemme aikamme Tokiota lintuperspektiivistä, jonka jälkeen ramppaamme edes takaisin valaistuja katuja ja kujia. Päädymme lopulta illallistamaan viikonlopun viettoon suuntaavien liikemiesten kanssa englanninkielisellä ruokalistalla varustetussa izakayassa, jota voisi kuvailla japanilaiseksi vastineeksi pubille. Erotumme muista illallistajista ulkonäön ja syömäpuikkojen käsittelynäppäryyden suhteen melko räikeästi. Viereisen pöydän herrasmiehet intoutuvatkin utelemaan kansallisuuttamme ja matkasuunnitelmiamme. Keskustelu toki tapahtuu ylenpalttisen kohteliaasti niin kuin maassa tuntuu olevan tapana.

Perjantai-illan liikennettä

Tokio Tower

Tokio linnun silmin

Lauantaina pääsemme liikenteeseen jo kohtuullisen aikaisin, vaikka jet lag vielä painaakin päälle. Aikaeroa Slovakian ja Japanin välillä on seitsemisen tuntia ja idän suuntaan matkustettaessa univaihe on viivästynyt paikalliseen aikaan nähden. Aivan kivuttomasti ei siis uuden aikavyöhykkeen haltuunotto onnistu. Suuntaamme kuitenkin Tsukijin kalamarkkina-alueelle, jossa ani varhain aamulla tapahtunut markkinaosuus on jo ohitse, mutta paikallisten suosimat pienet sushi ravintolat ovat vielä avoinna ja tarjoilevat todennäköisesti kaupungin tuoreimmasta kalasta valmistettua sushia.

Herkkua on siinä monenlaista

Sushiherkkujen jälkeen jatkamme matkaa Tokion suurimpaan shintolaiseen pyhäkköön, Meiji-jinguun. Pyhäkköalue ja sen rakennelmat ovat alun alkujaan vuodelta 1920 ja nimetty 1860-luvulla Japania uudistaneen Meiji-keisarin mukaan. Kuten moni muukin rakennus ja rakennelma Tokiossa, myös Meiji-jingu tuhoutui toisen maailmansodan pommituksissa. Vaikka nyt ihastelemamme pyhäkkö onkin siis jälleenrakennettu vuonna 1958, on alueen tunnelma kuitenkin melko autenttinen. Alueella kanssamme käyskentelee jonkin verran turisteja, jonkin verran paikallisia, shintolaisuuttaan harjoittavia japanilaisia ja yllätys, yllätys, useampiakin paikallisia hääseurueita perinteisissä kimonoissaan. Yhdestä seurueesta bongaamme länsimaisen sulhon sukulaiset vanavedessään.

Meiji-jingu

Meiji-jingun jälkeen vaihdamme rauhalliset, luonnonläheiset maiset jälleen kaupungin neonvaloihin, sillä seuraava kohteemme on valtavan ihmismassan kansoittama Shibuya crossing.  Kyseessä on siis nuorison suosimalla ostosalueella sijaitseva iso risteys, jossa liikennevalojen vaihtuessa suojatietä on ylittämässä sellainen massa ihmisiä, ettei pieni härmäläinen ole ennen moista nähnyt. Mikäli Wikipediaa on uskominen, kyseessä onkin yksi maailman vilkkaimmista tienristeyksistä. Ainakin mitä tulee jalankulkijoiden määrään. Pällistelemme aluetta tovin Shibuyan metro- ja rautatieaseman ylemmistä kerroksista, ennen kuin jalkaudumme kadulla aaltoilevan väenpaljouden sekaan. Haukkaamme iltapalaa niinkin eksoottisessa ruokapaikassa kuin Burger King, mutta minkäs teet kun ruokalistalta löytyy mustan sämpylän kera tarjoiltavaa hampurilaista.

Shibuya crossing

Mustaa burgeria

Seuraavana päivänä tarkoituksemme on hypätä junaan ja puksutella Fuji-vuoren ohitse kohti Kiotoa. Siitä kuitenkin enemmän seuraavalla kerralla. Stay tuned!

Sushi time!

Elokuu ja Praha. Istumme O:n kanssa kahvilan terassilla nauttimassa viimeisistä kesäisistä päivistä ja mietimme, miten selvitä edessä siintävästä syksystä ja sen harmaudesta. Jostakin pälkähtää jommankumman pieneen päähän ajatus matkasta nousevan auringon maahan Japaniin. Tuumailemme ideaa tovin ja teemme laskelmia syksyn talouden suhteen. Vähitellen hulvaton päähänpistomme alkaa näyttää vähemmän utopistiselta ja lokakuun koittaessa olemme varanneet lentoliput Wienistä Tokioon ja takaisin.

Puolitoistaviikkoinen reissumme on nyt takanapäin ja ansaitsee oman erillisen postauksensa, ellei jopa useampia postauksia. Tiivistetyssä muodossa matkan voisi summata kahdella sanalla: kannatti lähteä. Vielä pari viikkoa jälkikäteen olemme fiilistelleet reissua askartelemalla omia makirullia. Aivan yhtä esteettisiä ja tuoreista raaka-aineista valmistettuja pylpyröitä emme ole onnistuneet pyörittelemään kuin keittiömestarit Kaukoidässä. Suhteellisen autenttisen makukokemuksen lisäksi sushin valmistus tarjoaa myös mukavaa arki-illan askartelua, mikäli kärsivällisyys riittää näpertelyyn ja sormiin tarrautuva riisi ei tee hulluksi.

Tästä homma alkaa. Viikonlopun sapuskoista ylijäänyt riisi, joka sattumalta osoittautui sushiriisiksi, levitetään ohuelti leväarkin päälle. Perinteisemmän makuinen lopputulos saadaan varmasti valmistamalla riisi ohjeiden mukaan, mutta päätimme tällä kertaa värkkäillä vähän omanlaisiamme kääryleitä. Internetin ihmemaailmasta löytämiemme ohjeiden mukaan ainakin kaksi kolmasosaa leväarkista pitäisi siis saada riisin peittoon. Toim. huom. kuvan oikeassa yläkulmassa ensimmäisen kierroksen tuloksena syntynyt jokseenkin epäonnistunut makirulla...

Seuraavaksi riisin levitys viimeistellään kostein sormin. Kosteuden pitäisi kuulemma vähentää riisin takertumista, mutta voin kertoa ettei muuten vähennä. Tarraa ainakin allekirjoittaneen räpylöihin liiman lailla, saa hermot kärähtämään ja aikaiseksi massiivisen kokoisia makirullia riisin levittyessä huonosti. Tai sitten rouva ei vain ole tarpeeksi suurisuinen. Toim. huom. oikeassa yläkulmassa olevassa snapsilasissa on vettä käsien kostuttamiseen. Mitään hermotusta loiventavaa ei siis operaation aikana tarvittu.

Kun riisi on saatu taisteltua kohdilleen, asetellaan loput täytteet paikoilleen ja bambumaton avulla pyritään rullaamaan aikaiseksi tasaisen pyöreä ja napakka sushipötkö. Ensimmäinen satsi menee ainakin J:n ja O:n keittiössä yleensä päin mäntyä tai katajaa, mutta alkaa jo toisella rullauksella muistuttaa enemmän autenttista esikuvaansa.

Rullauksen tuotteena syntyneestä pötkylästä leikellään suurin piirtein suuhun mahtuvia palasia ja siinäpä niitä sitten on. Makirullia syntyi ainakin tällä yrittämällä siihen malliin, että tarkoituksena olisi nauttia niistä myös huomisen lounaseväinä. Siitäkin huolimatta, että sushi ei kyllä seuraavan päivän sapuskana erityisemmin enää säväytä. Todellisille kulinaristeille suosittelemmekin avointa mieltä ja matkaa Japaniin. Jälkimmäisestä ehkä enemmän seuraavalla kerralla. Sayonara!

Työttömänä kotimaassa, työllistettynä ulkomailla: Kansainvälisyys ja moninaisuus työyhteisössä

Samalla kun yritykset rekrytoivat työvoimaa kansainvälisesti tai siirtävät toimintojaan eri maihin, on myös työvoiman liikkuvuus eri maiden välillä lisääntynyt. Yhä useammilla työpaikoilla työskentelee nykyisin esimerkiksi etnisiin vähemmistöihin kuuluvia työntekijöitä. Erittäin kansainvälisilläkin työpaikoilla on kuitenkin tavallista, että valtaosa työntekijöistä kuuluu kyseisen maan kansalaisiin, jolloin muiden kansallisuuksien edustajista voidaan puhua vähemmistöryhminä. Eri kansallisuuksien tasapainoinen edustavuus työyhteisössä ei kuitenkaan poista hämmennystä, jota saatetaan kohdata kansainvälisessä työympäristössä.

Ensimmäinen työpäivä korporaatiossa

Kansainvälisyyden lisääntyminen työpaikoilla on nostanut laajaan keskusteluun monimuotoisuuden ja sen johtamisen. Keskustelussa pyritään korostamaan monimuotoisuuden myönteisiä vaikutuksia ja edistämään tasa-arvoa erilaisten ryhmien välillä. Työelämään monimuotoisuutta eli diversiteettiä tuovat erot työntekijöiden ikää, etnisyyttä, sukupuolta, kansallisuutta, fyysisiä ominaisuuksia, uskontoa, vakaumusta tai seksuaalista suuntautumista koskien. Suomessa työelämää on perinteisesti leimannut organisaation jäsenten samankaltaisuus: työntekijät ovat pääsääntöisesti olleet syntyperäisiä suomalaisia ja omanneet hyvin samankaltaisen maailmankuvan. Muun muassa maahanmuuton myötä suomalainen työelämä on kuitenkin viimeisten vuosikymmenien aikana muuttunut aikaisempaa monikulttuurisemmaksi.

Monimuotoisuuden uskotaan vaikuttavan myönteisesti työympäristöön esimerkiksi lisäämällä innovatiivisuutta, kun totutut toimintamallit saavat rinnalleen uusia ideoita erilaisten ihmisten, sekä heidän tietojensa ja taitojensa myötä. Monimuotoisuuden rikkauksien ja hyötyjen esille saamiseen tarvitaan kuitenkin tietoista ponnistelua. Esimerkiksi organisaation henkilöstöammattilaiset ja esimiehet ovat tärkeässä asemassa estämässä kulttuurisia yhteentörmäyksiä ja edistämässä monimuotoisuuden hyvien puolien hyödyntämistä. Monimuotoisuuden käsittelyyn tarvitaan usein myös koulutuksellista tukea. Lisäksi työpaikoille tarvitaan selkeät pelisäännöt koskien esimerkiksi rasismia tai siihen puuttumista.

Kansainvälinen korporaatio, jossa molemmat parhaillaan työskentelemme, pyrittiin jo perehdytysvaiheessa esittelemään monikulttuurisena ja työntekijöittensä diversiteetin huomioivana yrityksenä. Moninaisuus mainitaan yhtenä arvokkaana kilpailuetuna, sillä sen uskotaan lisäävän innovatiivisuutta ja siten yrityksen menestymistä. Lisäksi kansainvälisyyden ja diversiteetin vaalimisen uskottaan heijastavan myös yrityksen moninaista asiakaskuntaa, sekä sitouttavan erilaiset ihmiset paremmin osaksi organisaatiota ja työyhteisöä. Organisaation sisällä laadituissa ohjelmissa ja koulutuksissa keskitytäänkin esimerkiksi rasismin, sukupuolten välisen tai sukupuoliseen suuntaukseen liittyvän syrjinnän kitkemiseen yrityksen kaikilta tasoilta. 

Vaikka Bratislavan palvelukeskuksessa kuulee päivittäin puhuttavan monia eri kieliä, muualta kuin Slovakiasta lähtöisin olevat työntekijät ovat kuitenkin vähemmistössä. Etenkin Euroopan ulkopuolelta tulevien työntekijöiden edustavuus vaikuttaa vähäiseltä ja siten kovin värikästä etnistä monimuotoisuutta ei organisaatiossa ole havaittavissa. Joidenkin lähteiden mukaan maahanmuutto ja kansainvälisyys ovat Slovakiassa vielä harvinaisuuksia moniin muihin Euroopan maihin verrattuna. Esimerkiksi vuonna 2009 ulkomaisen väestön prosenttiosuus oli Slovakiassa EU:n alhaisin, vain 1 % kokonaisväestöstä. Vuonna 2012 puolestaan 732 henkilöä haki turvapaikkaa Slovakiasta. Kuitenkin vain 32 henkilöä sai pakolaisaseman. Vaikka tilanne on varmasti jonkin verran muuttunut vuoden 2009 jälkeen, voi lukemista kuitenkin päätellä kansainvälistymisen olevan Slovakiassa vielä aluillaan.

Hienoista periaatteista huolimatta todellisuus voi kuitenkin joskus jäädä jonkinmoisen matkan päähän asetetuista tavoitteista. Työyhteisössä käytyjen keskustelujen pohjalta useampi muualta kuin Slovakiasta lähtöisin oleva työtekijä oli kokenut etenkin uralla etenemisen olevan hankalampaa erilaisen kieli- ja kulttuuritaustan vuoksi. Osa koki esimerkiksi sisäisessä rekrytoinnissa selkeästi suosittavan paikallisuutta, vaikka myös poikkeavia esimerkkejä on löydettävissä. Muiden pohjoismaalaisten kanssa onkin toisinaan pohdittu slovakialaisen ja pohjoismaisen työkulttuurin erilaisuutta. Pohjoismaisessa kulttuurissa koettiin muun muassa olevan ominaisempaa kyseenalaistaa ja esittää kritiikkiä vallitsevia prosesseja tai työtapoja koskien kuin slovakialaisessa. Osittain tämän vuoksi jotkin pohjoismaista kotoisin olevat työntekijät ovat kokeneet tulleensa leimatuiksi hankalan työntekijän maineella. Pohjoismaisesta näkökulmasta katsottuna myös työntekijöiden aikaisemmalla työkokemuksella ja koulutuksella tuntuu toisinaan olevan yllättävän vähän merkitystä työnhaussa ja uralla etenemisessä. Tähän liittyvää turhautumista on ollut havaittavissa etenkin kokeneempien työtekijöiden keskuudessa.

Henkilökohtaisesti olemme kuitenkin nauttineen työskentelystä osana kansainvälistä organisaatiota ja kokeneet sen antoisana, vaikkakin turhautumista ja mutkikkaita tilanteita on yhtälailla mahtunut kokemuskavalkadiin. Jos ei muuta, olemmepahan ainakin yhtä kokemusta rikkaampia.

Tähän juttuun on ammennettu seuraavista lähteistä:

Lämsä A-M, Vartiainen T, Heikkinen S. Monimuotoisuuden johtaminen organisaatiossa. Teoksessa Korhonen V, Puukari S. Monikulttuurinen ohjaus ja neuvontatyö. PS-kustannus. 2013: 342–355

Migrant Integration Policy Index. Slovakia. http://www.mipex.eu/slovakia

UNHCR. Regional representation. The UN Refugee Agency for for Central Europe. Slovakia. http://www.unhcr-centraleurope.org/en/where-we-work/operations-in-central-europe/slovakia.html

Viitala R, Henkilöstöjohtaminen – Strateginen kilpailutekijä. Edita Bookwell Oy 2013.

Työttömänä kotimaassa, työllistettynä ulkomailla: Sananen palkkauksesta

Eri mailla on erilaisia tapoja sopia työntekijöiden eduista ja velvollisuuksista. Yleensä työlainsäädäntö säätelee työnantajan ja työntekijän välistä suhdetta ja asettaa työelämään tärkeitä pelisääntöjä. Suomalaisessa työelämässä eri alojen palkkaukseen vaikuttavat lakien ohella olennaisesti työnantaja- ja ammattiliittojen tekemät työehtosopimukset, sekä valtiolliset työllisyys ja -kasvusopimukset. Suomessa vallitseekin korkea järjestäytymisaste ja työssäkäyvistä noin 70 prosenttia kuuluu ammattiliittoihin. 

Myös Slovakiassa työntekijän asemaa turvaamaan on laadittu työlainsäädäntö, jossa määritellään esimerkiksi vähimmäispalkkauksesta. Paikallisten kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta välittyy kuitenkin kuva, että ammatillinen järjestäytyminen on maassa vähäistä ja ammattiliittoihin kuulumista ei välttämättä aina katsota suopeasti. Joissakin yrityksissä ammatillinen järjestäytyminen on toki mahdollista, mutta omilla työpaikoillamme ammattiyhdistystoiminta ei ole tullut esiin missään tilanteessa, eikä organisaatiossa tietääksemme löydy suomalaisilta työpaikoilta tuttua luottamusmiestä. Slovakian olemassa olevia työntekijäliittoja on lisäksi moitittu tehottomuudesta ja yritysjohdon liiallisesta myötäilystä. Jotakin ilmiöstä kertoo myös se, että työntekijöiden lakot ovat olleet maassa melko harvinaisia. Ammattiliittojen puuttuessa myös eri osapuolten väliset palkkaneuvottelut mitä ilmeisimmin loistavat poissaolollaan.  

Suomen palkkoihin verrattuna Slovakian keskipalkka, yhden lähteen mukaan vajaat 800 euroa kuukaudessa, tuntuu kovin pieneltä. Maassa toimivat suuret kansainväliset yritykset toki tarjoavat keskimäärin parempaa palkkaa kuin paikalliset yritykset ja organisaatiot. Paikallisittain palkkatiedot ovat luottamukselliset jopa siinä määrin, että kyseisen tiedon levittelystä saattaa puskaradion mukaan seurata jopa työsuhteen päättyminen. Mikäli käytäväpuheita on uskominen, on luottamuksellisuuden syynä samoista tehtävistä eri yksilöille maksettavat erisuuruiset palkkiot. Esimerkiksi pohjoismaista rekrytoitujen työntekijöiden palkat ovat pääsääntöisesti suuremmat kuin samoissa tehtävissä työskentelevien Slovakkien. Myös harvinaisen kielen sujuva osaaminen nähdään perusteena suurempaan palkkaan työtehtävien ollessa muutoin samat kuin vastaavaa työtä tekevillä muilla työntekijöillä.

Mikäli työntekijöiden palkkatuloja Suomen ja Slovakian välillä halutaan vertailla oikein urakalla, voidaan vilkaista vaikkapa OECD:n, eli Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön tiedotteita. Kun suomalainen tienaa kyseisen lähteen mukaan keskimäärin noin 30 840 euroa vuodessa, on Slovakiassa vastaava lukema lähes puolet vähemmän, eli 16 164 euroa vuodessa. Suomessa palkkajakauman yläpäässä viihtyvät 20% ansaitsee vuositasolla 38 046 euroa ja häntäpään 20 % puolestaan 20 618 euroa vuodessa. Slovakiassa vastaavat lukemat ovat puolestaan 19 430 ja 8476 euroa. Työtunteja Slovakille kuitenkin kertyy vuoden aikana keskimäärin 1785, kun taas suomalainen työläinen kuluttaa sorvin ääressä 1672 tuntia vuodestaan.

Oho, luottamuksellista tietoa

Mikäli mielessä on siis kääriä kasaan hyvät rahat ja kartuttaa säästöjä, kannattaa Bratislavan sijaan suunnata vaikkapa Dubain lämpöön tai Norjan vuonoille. Meille täkäläisistä toimistotöistä maksettava kuukausittainen palkka on toki vähemmän kuin mitä vastaavissa tehtävissä saisimme Suomessa. Se kuitenkin riittää tällä haavaa elämiseen ja olemiseen, jopa ajoittaiseen reissaamiseen silloin kun mieli toisinaan halajaa maailmalle. Totuus on kuitenkin, että suurimmalla osaa maailmasta ei mene niinkään hyvin kuin Suomella tällä hetkellä, vaikka pohjolassa taloudellinen taantuma painaakin päälle. Opiskeluaikojen arkeen nähden tämänhetkinen elintasomme on kuitenkin kokenut selvän nousun, vaikka emme omistakaan omakotitaloa, kahta henkilöautoa ja kultaistanoutajaa. Tai ehkäpä juuri siksi. Kukin tyylillään ja tarpeittensa mukaan.

Kirjoittajan innoittajina toimineet tällä kertaa:

Labour Code. Slovak Republic – Slovakia. Collection of Laws 2001-2012. Full Wording. Ministry of Labour, Social Affairs and Family of the Slovak Republic. http://www.employment.gov.sk/en/labour-employment/labour-relations/

Nominal Monthly Salary in Slovakia Rises to 770 €. The Slovak Spectator. 7.7.2012.

http://spectator.sme.sk/articles/view/46605/10/nominal_monthly_salary_in_slovakia_rises_to770.html

OECD Better Life Index – Finland. http://www.oecdbetterlifeindex.org/countries/finland/

OECD Better Life Index – Slovakia. http://www.oecdbetterlifeindex.org/countries/slovak-republic/

Viitala R, Henkilöstöjohtaminen – Strateginen kilpailutekijä. Edita Bookwell Oy 2013.

Työttömänä kotimaassa, työllistettynä ulkomailla: Työnhakua Eurooppaan

Mistä kaikki siis kohdallamme alkoi? Oikeastaan muutamasta klikkauksesta Julkisten työ- ja elinkeinopalvelujen verkkosivuilla. Allekirjoittanut ei työpaikkahaun rajausvaihtoehtoja valitessaan ollut aikaisemmin juurikaan miettinyt vaihtoehtoa ”ulkomaat”, kunnes eräänä tammikuisena iltapäivänä melkeinpä puolivahingossa päätyy rajoittamaan hakua kyseisellä hakuehdolla. Tietokoneen näytölle ilmestyy reiluhkot satakunta avointa työpaikkaa, joista suurimmassa osassa etsitään suomenkielentaitoisia työntekijöitä niin Eurooppaan kuin sen ulkopuolellekin. J:lle juuri omaa alaa koskevia avoimia työpaikkoja ei hakutuloksista varsinaisesti löydy, mutta O:n aikaisempaa koulutusta sivuavia töitä sitäkin enemmän.

Ja niin vatsanpohjassa alkaa kutkuttaa ajatus uusista maisemista. Ensimmäiset hakemukset raapustellaan hetimmiten uuden kultasuonen löydyttyä. Kuten jo aiemmin olemme maininneet, ensimmäinen hakukierros ei vielä tuota tuloksia. Toisella kierroksella tilanne kuitenkin alkaa O:n kohdalla näyttää jo melko lupaavalta, sillä useampikin yritys osoittaa kiinnostustaan muun muassa Slovakiassa, Bratislavan alueella. Hetken pohdinnan jälkeen päätämmekin keskittää yhteistä työnhakua kyseiselle suunnalle. Käytännössä kartoitamme avoimia työpaikkoja kaupungissa toimivien kansainvälisten yritysten verkkosivuilta. Useimmiten haku onnistuu suhteellisen vaivattomasti sähköisen hakulomakkeen muodossa. Slovakiassa toimii myös useita henkilöstöä välittäviä yrityksiä, kuten vaikkapa Suomestakin tuttu Manpower. Haluamme kuitenkin molemmat työsuhteen suoraan meidät työllistävän yrityksen kanssa ilman minkäänlaisia välikäsiä, joten päätämme jättää rekrytointiyritykset hakumme ulkopuolelle.

Tästä lähdettiin: Lounais-Hämäläinen järvimaisema tammi-helmikuussa 2013

Jo muutama päivä hakemusten täyttämisen jälkeen rekrytoinnista vastaavat työntekijät ottavat sähköpostitse yhteyttä puhelimitse tehtävää esiseulontaa varten. Tämän jälkeen rekrytointiprosessissa edetään kaksivaiheiseen puhelinhaastatteluun ja läpi käytyjen kahden puolitoistatuntisen haastattelukerran perusteella tehdään lopullinen rekrytointipäätös. Matkustusta kohdemaahan ei siis tarvita ja kaikki rekrytointiin liittyvät toimenpiteet hoituvat joko puhelimitse tai sähköpostin välityksellä. Haastattelut ja muu yhteydenpito slovakialaisten henkilöstöammattilaisten ja esimiesten kanssa tapahtuu englanniksi.

Muutaman viikon kestäneen hakuhässäkän jälkeen O saa työtarjouksen ja ottaa sen vastaan. Lähes päivälleen kaksi viikkoa tämän jälkeen myös J:lla on työpaikka samaisessa kaupungissa. Jahkailu ei auta. On otettava lakki kouraan ja marssittava esimiehen puheille. Onneksemme molempien sen aikainen työtilanne mahdollistaa kohtuullisen nopean siirtymän tehtävistä ja maasta toiseen, sillä siirtymäaikataulu kohdemaahan osoittautuu melko hätäiseksi. Saamme pitkälti kiittää työnantajiamme, jotka viisaina ymmärtävät meille avautuvat mahdollisuudet verrattuna sen hetkisten pätkätöiden tarjoamaan epävarmahkoon tulevaisuuteen. Siispä lentoliput varaukseen ja järjestelyrumba päälle.

Ennen työn alkamista ja varsinaisen työsopimuksen allekirjoittamista Bratislavassa on aiempi työkokemus ja koulutus varmennettava siihen erikoistuneen ulkoistetun palveluntarjoajan välityksellä. Lisäksi hoidettavana on liuta matkustamiseen ja maahanmuuttoon liittyviä asioita niin Suomessa kuin Slovakiassakin. Vaikka esimerkiksi rahallista muuttotukea onkin tarjolla, olisi allekirjoittanut henkilökohtaisesti toivonut enemmän neuvoja ensimmäisten viikkojen paperisotaan ja käytännön järjestelyihin uudessa kotimaassa. Esimerkiksi asunnon etsiminen ja ulkomaanpoliisilla vierailu tuli muuton yhteydessä hoitaa täysin itsenäisesti.

 

Ja tähän päädyttiin: keväinen kaupunkimaisema Bratislavassa maaliskuussa 2013

Verrattuna kokemuksiin työskentelystä Suomalaisissa, suhteellisen pienehköissä yrityksissä, tuntuu suurissa kansainvälisissä palvelukeskuksissa olevan päällä jatkuva työnhaku. Rekrytoinnin taustalla ovat toisinaan organisaatioissa toteutettavat jatkuvat muutokset, mutta myös työvoiman suurehko vaihtuvuus. Uusia hakijoita tuntuu olevan tarjolla suhteellisen hyvin, jolloin varsinkaan organisaation hierarkian alemmilla portailla yksittäiseen työntekijään ei välttämättä panosteta ja sitouduta samalla intensiteetillä kuin pienemmissä yrityksissä. Toisaalta myöskään työntekijöiden sitoutuminen yritykseen tai sen tavoitteisiin ei suurissa palvelukeskuksissa ole erityisen vahvalla pohjalla. Erityisesti monen työperäisen maahanmuuttajan ensisijaisina tavoitteina on pääsääntöisesti nähdä maailmaa, hankkia työkokemusta ja siirtyä muutaman vuoden työskentelyn jälkeen muualle Eurooppaan.

Siispä summa summarum: mikäli työskentely ulkomailla tuntuu varteenotettavalta vaihtoehdolta ja hyvältä välietapilta omaa urakehitystä ajateltaessa, kannattaa liikkeelle lähteä avoimen ennakkoluulottomasti. Mikäli jokin kuitenkin tuntuu hakuprosessin aikana epäilyttävältä tai ei-ammattimaiselta, kannattaa hakukanavaa tai kohdetta vaihtaa melko liukkaasti. Oma kokemuksemme on tähän asti osoittautunut hyväksi, emmekä ole joutuneet katumaan ulkomaille lähtöä. On kuitenkin todettava, että myös oma oleskelumme Bratislavassa on ajateltu väliaikaiseksi vaihtoehdoksi, joten aika näyttää koska ja mihin suuntaan nenä seuraavaksi osoittaa.

Työttömänä kotimaassa, työllistettynä ulkomailla

Työllistyminen vastavalmistuneena ei tämän hetken Suomessa ole ongelmatonta. Esimerkiksi Akavan mukaan vuonna 2013 vastavalmistuneiden korkeasti koulutettujen työttömien määrä oli suurempi kuin koskaan aiemmin. Kuitenkin yhä useampi yritys laajentaa tai siirtää toimintaansa ulkomaille markkinointi- tai myyntitoiminnan, tuotannollisen toiminnan tai näiden kaikkien muodossa. Voimakkaasti kasvavien markkinoiden ohella alhaisemmat työvoimakustannukset ovat vetäneet länsimaisia yrityksiä erityisesti Aasian suuntaan. Toimintoja sijoitetaan usein niin, että yksinkertaisempi valmistustoiminta sijoitetaan edullisen työvoiman maihin ja tuotekehitys puolestaan huippuosaamisen maihin.

Pitkälti juuri Suomen huonon työllisyystilanteen vuoksi allekirjoittaneelle ja tämän paremmalle puoliskolle heräsi ajatus töiden etsimisestä Suomen rajojen ulkopuolelta. Parempi työllistettynä ulkomailla kuin työttömänä tai pätkätöissä kotimaassa. Myös työuran alkuvaiheessa poissaolollaan loistavaa työkokemusta olisi jollakin keinolla saatava ansioluetteloon, mikäli toiveina on jonakin päivänä omistaa edes jonkinlainen kilpailukykyisyys tämän päivän kiristyneillä työmarkkinoilla. Ei tarvitse erityisen ahkerasti suorittaa internethakuja törmätäkseen vallitsevaan käsitykseen: ainakin tällä hetkellä ulkomailla työskentelyn uskotaan parantavan työllisyysmahdollisuuksia ja edistävän uralla etenemistä.

Siispä tuumasta toimeen ja hakemusta maailmalle. Ensimmäinen hakukierros tuottaa vesiperän, mutta jo muutaman kuukauden työnhaun jälkeen edessämme on muutto Keski-Eurooppaan, Slovakian pääkaupunkiin Bratislavaan. Työnhakuprosessin aikana reilun 430 000 asukkaan kaupungista paljastuu löytyvän useita suuria kansainvälisiä yrityksiä, jotka rekrytoivat henkilöstöä laajasti myös Slovakian ulkopuolelta. Kovassa kysynnässä ovat olleet erityisesti pohjoismaisten kielten taitajat. Esimerkiksi norjankielen taitoisille tuntuvat ovet olevan auki korporaatioon jos toiseenkin. Lisäksi suomalaisen on Bratislavassa mahdollista työllistyä myös kotimaisen yrityksen palvelukseen. Kaupungista kun löytyy muun muassa Kone -konsernin haarakonttori, johon useammankin kerran on haettu osaajia erityisesti erilaisiin insinööritehtäviin.

Miten työelämä sitten starttaa uudessa asuinmaassa. J:n ensimmäinen vuosi Slovakiassa sujuu tietokoneita ja teknologiaratkaisuja markkinoivan kansainvälisen yrityksen asiakaspalvelutehtävissä. O puolestaan työllistyy toisen samakaltaisen yrityksen sopimushallinnon tehtäviin. Ensimmäisen vuoden jälkeen call center –tyyppinen toimistotyö on kuitenkin nähty ja allekirjoittanut loikkaa O:n houkuttelemana sopimushallinnon tarjoamaan päiväjärjestykseen ja osaksi tuoreeltaan Madridista Bratislavaan siirrettyä uutta työtiimiä. O puolestaan siirtyy kyseisen korporaation business controls -tehtäviin. 

Useimmat yritykset ovat avanneet omat palvelukeskuksensa Bratislavaan tarkoituksena keskittyä Euroopan, Lähi-idän ja Afrikan alueiden asiakkaiden palvelemiseen. Viime vuosina Bratislavaan on keskitetty esimerkiksi asiakaspalveluun ja tilaustenhallintaan liittyviä tehtäviä eri puolilta Eurooppaa. Keskittämisen taustalla on todennäköisesti osittain maan keskeinen sijainti ja erityisesti pohjoismaihin nähden alhaisemmat työvoimakustannukset. Lisäksi puskaradion mukaan korporaatioiden nauttima alhainen tai jopa olematon verotus pitänee lokaation yritysten näkökulmasta katsottuna houkuttelevana. Toisinaan keskusteluissa kuitenkin nousee esille huoli korporaatioiden siirtymisestä itäisempään Eurooppaan entistäkin edullisemman ja heikompien oikeuksien omaavan työvoiman perässä.   

Bratislavassa sijaitsevat kansainväliset palvelukeskukset työllistävät useita tuhansia työntekijöitä, joista valtaosa on slovakkeja. Erittäin kansainvälisilläkin työpaikoilla onkin tavallista, että valtaosa työntekijöistä on kyseisen maan kansalaisia, jolloin muiden kansallisuuksien edustajista voidaan puhua vähemmistöryhminä. Pohjoismaalaisten ohella keskuksista voi löytää työntekijöitä lähes joka mantereelta. Selkeästi edustettuina ja käytäväkeskusteluissa erottuvina kieliryhminä esiin nousevat erityisesti italialaiset ja espanjalaiset työntekijät. 

Mikä sitten on työllisyystilanne Slovakiassa? Maan pääkaupungissa Bratislavassa töitä on ilmeisesti tarjolla muuhun maahan verrattuna hyvin ja työllisyysaste siten korkeampi. Koko maan työttömyysprosentti on kuitenkin vaihdellut lokakuun 2013 vajaan 14 %:n ja kuluvan vuoden heinäkuun noin 12,6 % -yksikön välillä. Suomessa vastaavat lukemat ovat kuitenkin vielä toistaiseksi pysyneet nykyisen 7,4 %:n tietämillä viime toukokuista 10,7 %:n työttömyyspiikkiä lukuun ottamatta.

Ei voida siis sanoa, ettäkö Suomen tilanne vielä näyttäisi toivottomalta. Jos nyt ei kuitenkaan toiveikkaaltakaan. Toisinaan omaatuntoa kalvaa tietoisuus siitä, että verorahamme valuvat maahan, joka ei ole maksanut esimerkiksi koulutuksestamme senttiäkään. Uskomme kuitenkin, että Suomen etua palvelee enemmän työskentely ulkomailla kuin työttömyys kotimaassa. 

Jos Luoja suo, ensi viikolla tekstiä muun muassa työnhakuprosessista. Suap jakaa ja seurata. ;)

Ja mikäli tämän postauksen aihe jäi kiinnostamaan, ohessa kirjoittajan tärpit (ja lähteet):

Slovakia Uneployment Rate. Trading Economics. http://www.tradingeconomics.com/slovakia/unemployment-rate

Suomi - Työttömyysaste – 2014. Trading Economics. http://fi.tradingeconomics.com/finland/unemployment-rate

Taulu H, Korkeasti koulutettujen työttömien määrä uusille kymmenluvuille. Akavan työttömyyskatsaus. 30.8.2013 http://www.akava.fi/tyoelama/akavalaiset_tyoelamassa/tyottomyyskatsaus/korkeasti_koulutettujen_tyottomien_maara_uusille_kymmenluvuille.9981.news

Viitala R, Henkilöstöjohtaminen – Strateginen kilpailutekijä. Edita Bookwell Oy 2013.

Kukkaset kauniit niityltä kannan

Kukkaset on kauniita. Sen tietää O:kin. On nimittäin ihan omatoimisesti tuonut akallensa kimpun jos toisenkin. Ei nyt joka päivä, mutta toisinaan ja silloin tällöin. Ihan maljakko on siis ollut pakko hankkia kodin sisustusta täydentämään. Aiemmin kun vaasin virkaa ovat toimittaneet lähinnä vanhat lasiset mehupullot.

Ennen

Eräänä kauniina päivänä vaasin täytteeksi ilmestyi punakeltainen tulppaanipuska tuomaan väriä ja piristystä pieneen kaupunkikaksioomme. J oli oikein mielissään. Yksien löytämiemme hoito-ohjeiden mukaan tulppaanit viihtyvät parhaiten viileässä ja matalassa vedessä. Tällön tulpaanin varsi ei myöskään pääse venymään maljakossa – mitä ikinä se sitten tarkoittaakin. Neuvo siis käytäntöön ja tyven pätkäisyn jälkeen kukat aseteltiin maljakon täytteeksi. 

Ja jälkeen...

Varoituksen sanana kuitenkin mainittakoon, että vettä ollessa vaasissa matalahkosti, se myös pääsee loppumaan yllättävän helposti. Muutama päivä muualla ja maljakossa lillunut vesi oli kadonnut viimeistä pisaraa myöten. Ja mitä mieltä hetkellisestä kuivasta kaudesta olivat tulppaanimme. No, kuva kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa. Puska kuitenkin komeili olohuoneen paraatipaikalla vielä päiviä muodonmuutoksensa jälkeenkin. Ei kuulemma kovin feng shui, mutta kun lipaston päältä roska-astiaan voi toisinaan olla yllättävän pitkä matka.