Japaniinia – matkalla nousevan auringon maassa, part 1. Tokio

On keskiviikko 15.10 kuluvaa vuotta. Työpäivän jälkeen keräämme kasaan viimeiset matkatavarat ja suuntaamme Wienin lentokentälle kirjautuaksemme lentoyhtiö Emiratesin lennolle Dubain kautta Tokioon. Ensimmäinen pätkä lennosta sujuu yöaikaan ja saavumme Dubaihin kukonlaulun aikaan torstaiaamuna. Allekirjoittanut nousee seuraavaan koneeseen edellispäivän samoilla silmillä ja kolme Wallander -elokuvaa viisaampana, joten seuraava istunto sujuukin jo melko lailla nukkuessa. Yhteensä 16 tunnin matkaamisen jälkeen saavumme Tokioon puolenyön paikkeilla paikallista aikaa. Passintarkastuksessa jonottamisen ja junareitillä puljaamisen jälkeen saavumme lopulta hotellille lähempänä kello kahta yöllä ja painumme hetimmiten pehkuihin. 

Ensivaikutelma Tokiosta

Jotain uutta ja jotain vanhaa

Seuraavana yönä unta riittää ja kuorsaamme pitkälle puolenpäivän yli. Perjantaipäivä alkaakin osaltamme kohtuullisen myöhään. Toisaalta pääsemme viettämään iltaa ihastellen metropolin valoja ja aktiivista iltaelämää. Illan aikana mm. keisarillisen palatsin alue ja Tokio Tower, japanilainen mukaelma Eiffel-tornista, tulevat tutuiksi. Ihailemme aikamme Tokiota lintuperspektiivistä, jonka jälkeen ramppaamme edes takaisin valaistuja katuja ja kujia. Päädymme lopulta illallistamaan viikonlopun viettoon suuntaavien liikemiesten kanssa englanninkielisellä ruokalistalla varustetussa izakayassa, jota voisi kuvailla japanilaiseksi vastineeksi pubille. Erotumme muista illallistajista ulkonäön ja syömäpuikkojen käsittelynäppäryyden suhteen melko räikeästi. Viereisen pöydän herrasmiehet intoutuvatkin utelemaan kansallisuuttamme ja matkasuunnitelmiamme. Keskustelu toki tapahtuu ylenpalttisen kohteliaasti niin kuin maassa tuntuu olevan tapana.

Perjantai-illan liikennettä

Tokio Tower

Tokio linnun silmin

Lauantaina pääsemme liikenteeseen jo kohtuullisen aikaisin, vaikka jet lag vielä painaakin päälle. Aikaeroa Slovakian ja Japanin välillä on seitsemisen tuntia ja idän suuntaan matkustettaessa univaihe on viivästynyt paikalliseen aikaan nähden. Aivan kivuttomasti ei siis uuden aikavyöhykkeen haltuunotto onnistu. Suuntaamme kuitenkin Tsukijin kalamarkkina-alueelle, jossa ani varhain aamulla tapahtunut markkinaosuus on jo ohitse, mutta paikallisten suosimat pienet sushi ravintolat ovat vielä avoinna ja tarjoilevat todennäköisesti kaupungin tuoreimmasta kalasta valmistettua sushia.

Herkkua on siinä monenlaista

Sushiherkkujen jälkeen jatkamme matkaa Tokion suurimpaan shintolaiseen pyhäkköön, Meiji-jinguun. Pyhäkköalue ja sen rakennelmat ovat alun alkujaan vuodelta 1920 ja nimetty 1860-luvulla Japania uudistaneen Meiji-keisarin mukaan. Kuten moni muukin rakennus ja rakennelma Tokiossa, myös Meiji-jingu tuhoutui toisen maailmansodan pommituksissa. Vaikka nyt ihastelemamme pyhäkkö onkin siis jälleenrakennettu vuonna 1958, on alueen tunnelma kuitenkin melko autenttinen. Alueella kanssamme käyskentelee jonkin verran turisteja, jonkin verran paikallisia, shintolaisuuttaan harjoittavia japanilaisia ja yllätys, yllätys, useampiakin paikallisia hääseurueita perinteisissä kimonoissaan. Yhdestä seurueesta bongaamme länsimaisen sulhon sukulaiset vanavedessään.

Meiji-jingu

Meiji-jingun jälkeen vaihdamme rauhalliset, luonnonläheiset maiset jälleen kaupungin neonvaloihin, sillä seuraava kohteemme on valtavan ihmismassan kansoittama Shibuya crossing.  Kyseessä on siis nuorison suosimalla ostosalueella sijaitseva iso risteys, jossa liikennevalojen vaihtuessa suojatietä on ylittämässä sellainen massa ihmisiä, ettei pieni härmäläinen ole ennen moista nähnyt. Mikäli Wikipediaa on uskominen, kyseessä onkin yksi maailman vilkkaimmista tienristeyksistä. Ainakin mitä tulee jalankulkijoiden määrään. Pällistelemme aluetta tovin Shibuyan metro- ja rautatieaseman ylemmistä kerroksista, ennen kuin jalkaudumme kadulla aaltoilevan väenpaljouden sekaan. Haukkaamme iltapalaa niinkin eksoottisessa ruokapaikassa kuin Burger King, mutta minkäs teet kun ruokalistalta löytyy mustan sämpylän kera tarjoiltavaa hampurilaista.

Shibuya crossing

Mustaa burgeria

Seuraavana päivänä tarkoituksemme on hypätä junaan ja puksutella Fuji-vuoren ohitse kohti Kiotoa. Siitä kuitenkin enemmän seuraavalla kerralla. Stay tuned!

Sushi time!

Elokuu ja Praha. Istumme O:n kanssa kahvilan terassilla nauttimassa viimeisistä kesäisistä päivistä ja mietimme, miten selvitä edessä siintävästä syksystä ja sen harmaudesta. Jostakin pälkähtää jommankumman pieneen päähän ajatus matkasta nousevan auringon maahan Japaniin. Tuumailemme ideaa tovin ja teemme laskelmia syksyn talouden suhteen. Vähitellen hulvaton päähänpistomme alkaa näyttää vähemmän utopistiselta ja lokakuun koittaessa olemme varanneet lentoliput Wienistä Tokioon ja takaisin.

Puolitoistaviikkoinen reissumme on nyt takanapäin ja ansaitsee oman erillisen postauksensa, ellei jopa useampia postauksia. Tiivistetyssä muodossa matkan voisi summata kahdella sanalla: kannatti lähteä. Vielä pari viikkoa jälkikäteen olemme fiilistelleet reissua askartelemalla omia makirullia. Aivan yhtä esteettisiä ja tuoreista raaka-aineista valmistettuja pylpyröitä emme ole onnistuneet pyörittelemään kuin keittiömestarit Kaukoidässä. Suhteellisen autenttisen makukokemuksen lisäksi sushin valmistus tarjoaa myös mukavaa arki-illan askartelua, mikäli kärsivällisyys riittää näpertelyyn ja sormiin tarrautuva riisi ei tee hulluksi.

Tästä homma alkaa. Viikonlopun sapuskoista ylijäänyt riisi, joka sattumalta osoittautui sushiriisiksi, levitetään ohuelti leväarkin päälle. Perinteisemmän makuinen lopputulos saadaan varmasti valmistamalla riisi ohjeiden mukaan, mutta päätimme tällä kertaa värkkäillä vähän omanlaisiamme kääryleitä. Internetin ihmemaailmasta löytämiemme ohjeiden mukaan ainakin kaksi kolmasosaa leväarkista pitäisi siis saada riisin peittoon. Toim. huom. kuvan oikeassa yläkulmassa ensimmäisen kierroksen tuloksena syntynyt jokseenkin epäonnistunut makirulla...

Seuraavaksi riisin levitys viimeistellään kostein sormin. Kosteuden pitäisi kuulemma vähentää riisin takertumista, mutta voin kertoa ettei muuten vähennä. Tarraa ainakin allekirjoittaneen räpylöihin liiman lailla, saa hermot kärähtämään ja aikaiseksi massiivisen kokoisia makirullia riisin levittyessä huonosti. Tai sitten rouva ei vain ole tarpeeksi suurisuinen. Toim. huom. oikeassa yläkulmassa olevassa snapsilasissa on vettä käsien kostuttamiseen. Mitään hermotusta loiventavaa ei siis operaation aikana tarvittu.

Kun riisi on saatu taisteltua kohdilleen, asetellaan loput täytteet paikoilleen ja bambumaton avulla pyritään rullaamaan aikaiseksi tasaisen pyöreä ja napakka sushipötkö. Ensimmäinen satsi menee ainakin J:n ja O:n keittiössä yleensä päin mäntyä tai katajaa, mutta alkaa jo toisella rullauksella muistuttaa enemmän autenttista esikuvaansa.

Rullauksen tuotteena syntyneestä pötkylästä leikellään suurin piirtein suuhun mahtuvia palasia ja siinäpä niitä sitten on. Makirullia syntyi ainakin tällä yrittämällä siihen malliin, että tarkoituksena olisi nauttia niistä myös huomisen lounaseväinä. Siitäkin huolimatta, että sushi ei kyllä seuraavan päivän sapuskana erityisemmin enää säväytä. Todellisille kulinaristeille suosittelemmekin avointa mieltä ja matkaa Japaniin. Jälkimmäisestä ehkä enemmän seuraavalla kerralla. Sayonara!

Työttömänä kotimaassa, työllistettynä ulkomailla: Kansainvälisyys ja moninaisuus työyhteisössä

Samalla kun yritykset rekrytoivat työvoimaa kansainvälisesti tai siirtävät toimintojaan eri maihin, on myös työvoiman liikkuvuus eri maiden välillä lisääntynyt. Yhä useammilla työpaikoilla työskentelee nykyisin esimerkiksi etnisiin vähemmistöihin kuuluvia työntekijöitä. Erittäin kansainvälisilläkin työpaikoilla on kuitenkin tavallista, että valtaosa työntekijöistä kuuluu kyseisen maan kansalaisiin, jolloin muiden kansallisuuksien edustajista voidaan puhua vähemmistöryhminä. Eri kansallisuuksien tasapainoinen edustavuus työyhteisössä ei kuitenkaan poista hämmennystä, jota saatetaan kohdata kansainvälisessä työympäristössä.

Ensimmäinen työpäivä korporaatiossa

Kansainvälisyyden lisääntyminen työpaikoilla on nostanut laajaan keskusteluun monimuotoisuuden ja sen johtamisen. Keskustelussa pyritään korostamaan monimuotoisuuden myönteisiä vaikutuksia ja edistämään tasa-arvoa erilaisten ryhmien välillä. Työelämään monimuotoisuutta eli diversiteettiä tuovat erot työntekijöiden ikää, etnisyyttä, sukupuolta, kansallisuutta, fyysisiä ominaisuuksia, uskontoa, vakaumusta tai seksuaalista suuntautumista koskien. Suomessa työelämää on perinteisesti leimannut organisaation jäsenten samankaltaisuus: työntekijät ovat pääsääntöisesti olleet syntyperäisiä suomalaisia ja omanneet hyvin samankaltaisen maailmankuvan. Muun muassa maahanmuuton myötä suomalainen työelämä on kuitenkin viimeisten vuosikymmenien aikana muuttunut aikaisempaa monikulttuurisemmaksi.

Monimuotoisuuden uskotaan vaikuttavan myönteisesti työympäristöön esimerkiksi lisäämällä innovatiivisuutta, kun totutut toimintamallit saavat rinnalleen uusia ideoita erilaisten ihmisten, sekä heidän tietojensa ja taitojensa myötä. Monimuotoisuuden rikkauksien ja hyötyjen esille saamiseen tarvitaan kuitenkin tietoista ponnistelua. Esimerkiksi organisaation henkilöstöammattilaiset ja esimiehet ovat tärkeässä asemassa estämässä kulttuurisia yhteentörmäyksiä ja edistämässä monimuotoisuuden hyvien puolien hyödyntämistä. Monimuotoisuuden käsittelyyn tarvitaan usein myös koulutuksellista tukea. Lisäksi työpaikoille tarvitaan selkeät pelisäännöt koskien esimerkiksi rasismia tai siihen puuttumista.

Kansainvälinen korporaatio, jossa molemmat parhaillaan työskentelemme, pyrittiin jo perehdytysvaiheessa esittelemään monikulttuurisena ja työntekijöittensä diversiteetin huomioivana yrityksenä. Moninaisuus mainitaan yhtenä arvokkaana kilpailuetuna, sillä sen uskotaan lisäävän innovatiivisuutta ja siten yrityksen menestymistä. Lisäksi kansainvälisyyden ja diversiteetin vaalimisen uskottaan heijastavan myös yrityksen moninaista asiakaskuntaa, sekä sitouttavan erilaiset ihmiset paremmin osaksi organisaatiota ja työyhteisöä. Organisaation sisällä laadituissa ohjelmissa ja koulutuksissa keskitytäänkin esimerkiksi rasismin, sukupuolten välisen tai sukupuoliseen suuntaukseen liittyvän syrjinnän kitkemiseen yrityksen kaikilta tasoilta. 

Vaikka Bratislavan palvelukeskuksessa kuulee päivittäin puhuttavan monia eri kieliä, muualta kuin Slovakiasta lähtöisin olevat työntekijät ovat kuitenkin vähemmistössä. Etenkin Euroopan ulkopuolelta tulevien työntekijöiden edustavuus vaikuttaa vähäiseltä ja siten kovin värikästä etnistä monimuotoisuutta ei organisaatiossa ole havaittavissa. Joidenkin lähteiden mukaan maahanmuutto ja kansainvälisyys ovat Slovakiassa vielä harvinaisuuksia moniin muihin Euroopan maihin verrattuna. Esimerkiksi vuonna 2009 ulkomaisen väestön prosenttiosuus oli Slovakiassa EU:n alhaisin, vain 1 % kokonaisväestöstä. Vuonna 2012 puolestaan 732 henkilöä haki turvapaikkaa Slovakiasta. Kuitenkin vain 32 henkilöä sai pakolaisaseman. Vaikka tilanne on varmasti jonkin verran muuttunut vuoden 2009 jälkeen, voi lukemista kuitenkin päätellä kansainvälistymisen olevan Slovakiassa vielä aluillaan.

Hienoista periaatteista huolimatta todellisuus voi kuitenkin joskus jäädä jonkinmoisen matkan päähän asetetuista tavoitteista. Työyhteisössä käytyjen keskustelujen pohjalta useampi muualta kuin Slovakiasta lähtöisin oleva työtekijä oli kokenut etenkin uralla etenemisen olevan hankalampaa erilaisen kieli- ja kulttuuritaustan vuoksi. Osa koki esimerkiksi sisäisessä rekrytoinnissa selkeästi suosittavan paikallisuutta, vaikka myös poikkeavia esimerkkejä on löydettävissä. Muiden pohjoismaalaisten kanssa onkin toisinaan pohdittu slovakialaisen ja pohjoismaisen työkulttuurin erilaisuutta. Pohjoismaisessa kulttuurissa koettiin muun muassa olevan ominaisempaa kyseenalaistaa ja esittää kritiikkiä vallitsevia prosesseja tai työtapoja koskien kuin slovakialaisessa. Osittain tämän vuoksi jotkin pohjoismaista kotoisin olevat työntekijät ovat kokeneet tulleensa leimatuiksi hankalan työntekijän maineella. Pohjoismaisesta näkökulmasta katsottuna myös työntekijöiden aikaisemmalla työkokemuksella ja koulutuksella tuntuu toisinaan olevan yllättävän vähän merkitystä työnhaussa ja uralla etenemisessä. Tähän liittyvää turhautumista on ollut havaittavissa etenkin kokeneempien työtekijöiden keskuudessa.

Henkilökohtaisesti olemme kuitenkin nauttineen työskentelystä osana kansainvälistä organisaatiota ja kokeneet sen antoisana, vaikkakin turhautumista ja mutkikkaita tilanteita on yhtälailla mahtunut kokemuskavalkadiin. Jos ei muuta, olemmepahan ainakin yhtä kokemusta rikkaampia.

Tähän juttuun on ammennettu seuraavista lähteistä:

Lämsä A-M, Vartiainen T, Heikkinen S. Monimuotoisuuden johtaminen organisaatiossa. Teoksessa Korhonen V, Puukari S. Monikulttuurinen ohjaus ja neuvontatyö. PS-kustannus. 2013: 342–355

Migrant Integration Policy Index. Slovakia. http://www.mipex.eu/slovakia

UNHCR. Regional representation. The UN Refugee Agency for for Central Europe. Slovakia. http://www.unhcr-centraleurope.org/en/where-we-work/operations-in-central-europe/slovakia.html

Viitala R, Henkilöstöjohtaminen – Strateginen kilpailutekijä. Edita Bookwell Oy 2013.