On sunnuntai
19.10. armon vuotta 2014 ja olemme viettäneet kolme yötä Tokiossa. Pakkaamme
jälleen laukut ja nyssäkät ja suuntaamme Tokion päärautatieasemalle. Ennen
Japaniin lähetöämme olemme tilanneet internetin ihmemaailmasta molemmille oman
Japanin Junapassin (Japan railpass) seitsemäksi päiväksi ja tänään olemme
päättäneet ottaa passit käyttöömme. Passi on ostettava ennen Japaniin lähtöä,
sillä paikan päältä sitä ei enää saa hankittua.
Kyseinen
matkustusasiakirja antaa oikeuden käyttää JR:n rautateillä liikennöiviä junia
koko maassa, vaikkakin myös tiettyjen alueiden paikallisia passeja on
mahdollisuus tilata. Kaikkein nopeimmat luotijunat eivät pakettiin sisälly,
mutta vallan riittävä määrä muita nopeita yhteyksiä eri kaupunkien välillä.
Myös useat JR:n paikallisjunat kuuluvat hintaan. Vaikka passin hinta viikolta
kipuaakin muutamaan sataan euroon matkustajaa kohden, tulee matkustus passin
kera kuitenkin edullisemmaksi kuin erillisten junalippujen hankkiminen
jokaiselle matkustuskerralle. Lisäksi se mahdollistaa mainiosti ex tempore
-henkiset retket ja poikkeamat suunnitellulta matkareitiltä, mikäli kiinnostavia
kohteita ilmaantuu matkan varrelle.
Matkamme Tokiosta
Kiotoon taittuu torkkuessa ja vajaassa kolmessa tunnissa olemme kuin
huomaamatta taittaneet noin 500 kilometrin mittaisen välimatkan. Ilmastosopimuksen
lisäksi Kioto on tunnettu lukuisista buddhalaisista ja shintolaisista
temppeleistään ja on siten ansainut lisänimen ”tuhansien temppelien kaupunki”.
Kaupunki selvisi toisen maailmansodan tuhoista lähes koskemattomana ja
nähtävyyksiä kiertäessä matkalijalla onkin ongelmanaan valtaisa runsauden pula:
vielä tänä päivänä kaupunkimaisemaa koristaa yli 1600 buddhalaista ja yli 400 shintolaista
temppeliä, joista 17 on merkitty myös Unescon maailmanperintöluetteloon. Lisäksi
Kioto on pitkän historiansa aikana toiminut keisarillisen Japanin pääkaupunkina
ja on siten Japanilaisille itselleenkin tärkeä kulttuurinen keskuspaikka.
Hikari-junia |
Ensimmäinen päivämme
Kiotossa kuluu lähinnä haahuillessa ja kaupunkin ilmapiiriä haistellessa. Kun
hotelli on löytynyt sekä kartalla että konkretiassa, on jo pimeä, joten
vietämme illan kaupunkikävelyn ja ruokailun merkeissä. Tokion taivaita hipoviin
pilvenpiirtäjiin verrattuna Kioto on perinteisempi Japanilainen kaupunki, jossa
kaupunkikuvan yhtenäisyyden vaalimiseksi juuri edellä mainittujen rakennelmien
pystyttäminen on kielletty. Sen sijaan on keskitytty vaalimaan kaupungissa
perinteisesti vahvana vallinnutta geishakulttuuria, joka on yhä tärkeä osa
japanilaisuutta.
Sisäänkäynti Ninna-jin temppelialueelle |
Seuraavana päivänämme Kiotossa otamme operaatioksi kiertää useammankin
temppelin poikineen. Sateesta huolimatta suuntaamme suhteellisen läheltä
hotelliamme löytyvään buddhailaiseen Ninna-jin temppeliin. Temppeli valmistui
alun perin vuonna 888, mutta rakennettiin uudelleen 1630-luvulla temppelialueen
tuhouduttua tulipalossa 1400-luvulla. Ninna-jista jatkamme matkaamme jalkaisin
kohti seuraavaa kohdettamme Ryōan-jin zenbuddhalaista temppeliä ja sen alueella
sijaitsevaa kuuluisaa kivipuutarhaa. Ilmeisesti emme ole saavuttaneet satoria, eli zenbuddhalaisten
tavoittelemaa valaistumisen tilaa, sillä yrityksistä huolimatta emme kykene
samalla kertaa näkemään puutarhan kaikkia 15 kiveä.
Ryōan-jin kivipuutarha |
Ryōan-jissa |
Valaistumattomuudestamme huolimatta matkamme jatkuu kohti seuraavaa
Unescon perintökohdetta, Kinkaku-jin kultaisen paviljongin temppeliä. Alueella
vellovasta ihmismassasta ja opaskirjastamme päätellen olemme saapuneet yhteen
Kioton tärkeimmistä nähtävyyksistä. Kolmikerroksisen rakennuksen kaksi ylintä
kerrosta on päällystetty puhtaalla lehtikullalla ja paviljongissa säilössä on
itsensä Buddhan pyhäinjäännöksiä. Buddhalaisuutta harjoittaville voi paikan
kuvitella olevan siten erityisen tärkeä. Tosin jälleen kerran katselemme
jälleenrakennettua pytinkiä vuodelta 1955, sillä alun perin 1300-luvulla
rakennettu paviljonki on onnistuttu tuhoamaan useaan otteeseen erinäisissä
tulipaloissa.
Kinkaku-ji |
Temppeleiden ihastelun jälkeen alkaa jo hämärtää, joten suuntaamme
keskikaupungille Nishiki-kadulla ja sen läheisyydessä sijaitsevalle markkina-
ja ostosalueelle, jossa tosin varsinainen markkina-aika on jo ohitse, mutta
katetut ostoskujat tarjoavat suojaa ajoittaisilta sadekuuroilta. Pyörähdämme myös
Kamogawa-joen varrella
sijaitsevalla Ponto-chō-kadulla, joka on yhä tänä päivänä tunnettu
perinteisistä geisha- ja teetaloistaan. Kadun autenttinen tunnelma ilahduttaa,
sillä temppeleitä lukuun ottamatta Kioto on kuitenkin pääsääntöisesti modernia
betoniviidakkoa.
Tiistaiaamun valjetessa päätämme heti aamutoimien jälkeen tepastella ihastelemaan Arashiyaman bambukujaa. Viileä ja varjoisa nähtävyys on tosin jo aamusta väen kansoittama, joten jonkin aikaa kujalla trampattuamme hyppäämme jälleen junaan ja suuntaamme päiväksi Japanin ensimmäiseen pysyvään pääkaupunkiin Naraan. 13 230 000 asukkaan Tokion ja 1 464 990 asukkaan Kioton jälkeen 364 466 asukkaan kansoittama Nara tuntuu suorastaan pikkukaupungilta. Nähtävyytenä Nara on kuitenkin oivallinen: kaupungista löytyy useita silmää hivelevän hienoja temppeleitä kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Kierroksemme kattaa muun muassa kuvissa näkyvät Daibutsu-den ja Nigatsu-dōn temppelit. Lisäksi Naran kaduilla ja temppelien pihoilla vaeltaa tuhatkunta kesyä peuraa jäänteenä ajoista, jolloin niitä pidettiin Jumalan sanansaattajina. Suorastaan huikea paikka!
Daibutsu-den - maailman suurin puurakennus |
Nigatsu-dō |
Illaksi
suuntaamme jälleen takaisin Kiotoon ruokailemaan ja suunnittelemaan seuraavien
päivien ohjelmaa. Itadakimasu!
Paikallista pikaruokaa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti