On tässä ilmoja pidellyt

Lunta tuprahteli keskieurooppalaiselta taivaalta eilen aamulla. Heppoisen näköiset hahtuvat tosin menivät ja sulivat saman tein, joten valkeaa maata ei näyttäisi olevan luvassa, mikäli sellaista nyt ylipäänsä onkaan tulossa. Slovakian talvi on siis vielä suurilta osin kokematta, vaikka maaliskuussa saimmekin pieniä maistiaisia kuun alkupuolella yllättäneen takatalven, eli muutaman päivän kestäneen lumi- ja räntäsateen muodossa. 

Maaliskuu 2013

Helmikuu 2013

Slovakian ilmasto on mannermainen ja kuulemamme mukaan talvet ovat lumisia erityisesti vuoristoisilla seuduilla. Noin yleensä ottaen Slovakiassa saadaan talviaikana nautiskella pääosin kosteasta ja kylmästä kelistä. Kosteasta jopa siihen malliin, että parhaiksi talvikengiksi saattavat Kuomien sijaan osoittautua marjametsältä tutut kumisaappaat. Seuraavassa Suomesta saapuvassa postipakettilähetyksessä saisi siis mielellään olla kahdet Kontiot, kiitos.

Suomen olosuhteisiin verrattuna talvi on kuitenkin leuto. Slovakian Tour Guiden (www.slovensko.com) mukaan Bratislava kuuluu maan lämpimimpiin alueisiin, joissa talviajan lämpöasteet seilaavat yleisimmin -5 ja +10 celsiuksen välimaastossa. Öiseen aikaan lämpötila saattaa sukeltaa kymmenen pakkasasteen lukemiin. Suomalaista moiset pikkupakkaset eivät vielä pelota, joten sekä O:n että J:n talvitakit ovat toistaiseksi saaneet lämmittää vaatekomeron muovihenkareita. Monet paikalliset näyttävät kuitenkin jo kietoutuneen toppaan ja tekoturkiksiin ja mallia on ilmeisesti jossakin vaiheessa seurattava, mikäli haluaa välttää kummastelevat katseet keskikaupungin ratikkapysäkeillä.

  

Lumi oli liikaa - joku jäi jumiin

Taka-taka-talvi - maaliskuinen Bratislava

Pohjoisen Euroopan talvista keskusteltaessa nousee Slovakeille mieleen kylmyyden lisäksi yleensä talven pimeys. Marraskuisessa Bratislavassa pimeys ei kuitenkaan tunnu erityisen kaukaiselta. Aamulla puoli kahdeksan maissa työmatkan alkaessa aurinko on jo noussut, mutta viiden jälkeen iltapäivällä tapahtuva kotiin könyäminen onkin jo aivan eri asia, silloin on nimittäin jo kohtalaisen pimeää. Lumettomassa maisemassa syksyinen pimeys kun tuntuu pimeydeltä.

Pohjoista pimeyttä olisi kuitenkin tarkoitus piipahtaa ihastelemassa joulunpyhinä. Toivomme, että meitä ovat vastassa hanget korkeat, nietokset ja saamme vihdoin selvittää, onko Slovakia tehnyt meistä keskieurooppalaisia. Leppoista alkavaa talvea itse kullekin säädylle!

Work on national holiday: yhden pyhäpäivän anekdootti

Perjantai. Slovakiassa vietetään pyhäpäivää ja kaupunki on aavemaisen hiljainen. Koska suuri osa tuntemistamme slovakeista ei ole kotoisin Bratislavasta, vaan jostakin Jumalan selän takaa löytyvästä maalaiskylästä, ei ole vaikea arvata, minne valtaosa kaupungin väestä on suunnannut pyhien viettoon. Sinne jonnekin, keskelle ei mitään. Suomessa pyhäinpäivää vietetään, yllätyspyllätys, sunnuntaina, joten töihin on hinauduttava pitkin jäniksenhampain. 

Matkalla vastaan tulee ehkä viisi autoa, kävelijöitä puolestaan ei näy mailla, ei halmeilla. Pohdin, miltä tuntuisi kävellä Helsingin kaduilla ilman vilkasta aamuliikennettä ja liikennevalojen piipitystä. Varmaankin yhtä epätodelliselta kuin lähes samankokoisessa Bratislavassa kyseisenä perjantaiaamuna. Perillä avokonttorissa kollega toteaa nähneensä työmatkalla lähes yksinomaan vain toisia samassa lasipalatsissa työskenteleviä konttorihiiriä.

Muutaman tunnin työskentelyn jälkeen sähköpostiohjelma sanoutuu irti työsopimuksestaan. Tekisi mieli käydä koputtamassa IT-tuessa istuvaa insinööriä olkapäälle. Todettuani kyseisen osaston sijaitsevan suunnilleen eri pallonpuoliskolla, tyydyn suorittamaan avunhuutoni järjestelmän kautta. Tiiminvetäjämme toteaa pelikoneille suunnatussa asiakastuessa työskenneltävän 24/7. Vietän muutaman hiljaisen minuutin pohtien, miltähän teknikoiden naamat näyttävät muutaman työpäivän jälkeen.

Töiden jälkeen on tehtävä muutama henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvä aineellinen hankinta, joten suuntaan hämärtyneessä aavekaupungissa kohti elämän ja valon keidasta: kauppakeskusta. Vaikka muu kaupunki nukkuisi, kauppakeskukset ovat Bratislavassa aina auki. Matkalla joku jannu jää kävelemään viereen ja anomaan rahaa bussilippuun. Naama on tuttu ja totean jo kerran piffanneeni kaverille jotkut lippurahat. Jälkeenpäin harmittaa. Ehkä kadunmiehellä oli ihan oikeasti tarve pienelle sponsoroinnille.

Tällä välin myös O on vapautettu konttorin syövereistä ja suuntamme yhdessä lähikauppaamme Lidliin. Molempia on alkanut se ainainen jääkaapin valo jo kyllästyttää. Paluureissulla kannettavaa on niin paljon, että kotona on pakko tarkistaa eteisen peilistä, etteivät käsivarret ole yllättäen kasvaneet pituutta.  Ilmeisesti ovat vielä ihan normaalit.

Loppuilta vierähtää sokerihumalassa keskinkertaisen Hollywood -elokuvan kera. Perjantai.