Kukkaset kauniit niityltä kannan

Kukkaset on kauniita. Sen tietää O:kin. On nimittäin ihan omatoimisesti tuonut akallensa kimpun jos toisenkin. Ei nyt joka päivä, mutta toisinaan ja silloin tällöin. Ihan maljakko on siis ollut pakko hankkia kodin sisustusta täydentämään. Aiemmin kun vaasin virkaa ovat toimittaneet lähinnä vanhat lasiset mehupullot.

Ennen

Eräänä kauniina päivänä vaasin täytteeksi ilmestyi punakeltainen tulppaanipuska tuomaan väriä ja piristystä pieneen kaupunkikaksioomme. J oli oikein mielissään. Yksien löytämiemme hoito-ohjeiden mukaan tulppaanit viihtyvät parhaiten viileässä ja matalassa vedessä. Tällön tulpaanin varsi ei myöskään pääse venymään maljakossa – mitä ikinä se sitten tarkoittaakin. Neuvo siis käytäntöön ja tyven pätkäisyn jälkeen kukat aseteltiin maljakon täytteeksi. 

Ja jälkeen...

Varoituksen sanana kuitenkin mainittakoon, että vettä ollessa vaasissa matalahkosti, se myös pääsee loppumaan yllättävän helposti. Muutama päivä muualla ja maljakossa lillunut vesi oli kadonnut viimeistä pisaraa myöten. Ja mitä mieltä hetkellisestä kuivasta kaudesta olivat tulppaanimme. No, kuva kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa. Puska kuitenkin komeili olohuoneen paraatipaikalla vielä päiviä muodonmuutoksensa jälkeenkin. Ei kuulemma kovin feng shui, mutta kun lipaston päältä roska-astiaan voi toisinaan olla yllättävän pitkä matka.

Kuinkas sitten kävikään

Viime päivinä on ollut varsin jännittävää. O:n samoillessa jossakin päin Tatra-vuoristoa, tuli edeltävän viikon sunnuntaipäivää kulutettua paikallisessa ostoskeskuksessa näyteikkunoiden ihailun merkeissä. Mukaan muutama ystävä ja rento meininki. Useamman tunnin kiertelyn jälkeen alkoi kuitenkin jo tehdä mieli lepuuttaa jalka-parkoja, joten seuralaisteni kanssa ostimme palleroteet (Wikiapedian ehdotelma taiwanilaisen makean teejuoman nimeksi) ja istahdimme alas maailmanparannuksen merkeissä.

Kuplajuomaa, tosin "kuplat" eivät kuvassa näy

Noin puolentunnin istuskelun jälkeen päätimme kerätä kimpsumme ja jatkaa kierrosta. Ja kuinkas sitten kävikään: allekirjoittaneen käsiveska oli luovan taukomme aikana kadonnut jälkiä jättämättä. Tutkimme penkin alusen, tähyilimme lähiympäristöä ja mahdollisia piiloja, jonne laukku olisi voinut sujahtaa. Myöskään teetä myyneen kojun läheisyydestä ei löytynyt merkkejä kadonneesta omaisuudesta. Ja pakko se oli lopulta uskoa todeksi. Joku oli juttutuokiomme aikana ehtinyt käydä nappaamassa veskan mukaansa.

Kuplia myytävänä

Seuraavaksi suuntasimmekin pikamarssia ilmoittamaan tapahtuneesta kauppakeskuksen infotiskille, josta luvattiin ilmoittaa asiasta eteenpäin paikalliselle poliisille. Onneksi käyttämämme Slovakialaisen pankin toimipiste löytyi kyseisestä ostoskeskuksesta ja sattui kaiken lisäksi olemaan avoinna sunnuntaipäivänä (!). Paikallisen pankkikortin jäädyttäminen onnistuikin suhteellisen nopeasti ja suomalaisten korttien suhteen riitti muutaman minuutin kestänyt soitto luottokuntaan. Myös paikallisen liittymän sulkeminen ja uuden sim-kortin hankinta järjestyivät vielä saman iltapäivän aikana.

Muutamassa tuokiossa tärkeimmät järjestelyt oli siis saatu tehtyä ja pian pönötimme koko konkkaronkka tuijottamassa turvakameroiden tallentamaa ihmismassan liikehdintää kellarikerroksen tarkkaamossa. Valitettavasti olimme varkaan kannalta valinneet onnistuneen taukopaikan kameroiden katvealueelta. Mahdollisuus tapahtuneen selvittämiseen todettiin olemattomaksi. Pian seuraamme liittyi paikalle hälytetty poliisi, joka tilannekatsauksen jälkeen pyysi mukaansa poliisiasemalle tapauksen tarkempaa raportointia varten. Onnekseni sain ottaa mukaan koko possen, sillä yksinäni ilman puhelinta ja kotiavaimia olo tuntui suorastaan rampautuneelta.

Asemalla listasimme kadonneet tavarat. Veskan lisäksi matkaan olivat lähteneet muun muassa koko lompakon sisältö, kuten ajo- ja pankkikortit. Kadonneitten listalle päätyivät myös ikivanha Nokialainen kännykkäni, kotiavaimet, sekä tuskalla hankittu Slovak ID -kortti. Todettiin vain, että uutta korttia kannattaisi olla hankkimassa taas jossakin vaiheessa. Ei auttanut itku markkinoilla. O:n kanssa treffit kotiovelle ja illaksi kotiin haavoja nuolemaan. Onneksi kotoa löytyi O:n vanha varakännykkänä toiminut nokialainen, jonne sujautin uuden sim-korttini.

Mutta kuinkas sitten kävikään. Seuraava päivä, maanantai ja yksi monista Slovakian kansallisista lomapäivistä. Allekirjoittanut työskentelee kotoa käsin, koska Suomessa moista pyhää ei tietenkään tunneta. Työrupeaman jälkeen istumme O:n kanssa olohuoneen sohvalla nettitv:n lumoissa, kunnes puhelin soi. Soittaja on naishenkilö paikallisesta pankista ja ilmoittaa korttieni löytyneen. Tä? Keskustelun tärkeimpänä sisältönä on puhelinnumero, josta omaisuuteni löytäjän voi tavoittaa. Puhelun jälkeen naputtelen tekstiviestin saaamaani numeroon ja alta aikayksikön saan vastauksen slovakialaiselta mieshenkilöltä. Sovimme, että keskustelua jatketaan Facebookin puolella.
 

OC Central

Keskustelun jatkuessa saan tiedokseni, että pelkkien korttien sijaan miehen tyttöystävä on samaisena maanantaina löytänyt koko käsilaukun ja vieläpä samasta ostoskeskuksesta. Toiveikkain mielin sovin tärskyt seuraavaksi iltapäiväksi lounastunnin aikaan ja O ilmoittaa tulevansa mukaani henkivartijaksi, sen verran epäluuloisia kuitenkin olemme. Jostakin syystä soittaja ei ole ilmoittanut löytyneistä tavaraoista poliisille vaan pankille. Hämmentävää, mutta mahdollisesti paikallinen tapa hoitaa asiat kuntoon. Tiedä taas näistä.

Seuraavana iltapäivänä seisoskelemme sovitussa kohtaamispaikassa täsmälleen sovitulla kellonlyömällä. Hyväntekijämme saapuu odotetusti kymmenisen minuuttiea myöhässä (koska ei ole suomalainen, vaan keskieurooppalainen) kadonneen omaisuuteni kanssa. Ja mitä löytyykään käsiveskan sisältä: koko lompakko ja suurin osa sen sisällöstä. Lompakossa kantamani reilut viisi euroa käteistä ovat toki hävinneet, mutta lähes kaikki kortit, kuten vakuutuskortti, slovak ID, suurin osa pankki- ja etukorteista, ovat yhä tallella. Myös kotiavaimet löytyvät laukun pohjalta. Käteisen lisäksi kukkarosta jää puuttumaan Nordean pankkikortti, eikä vanhasta nokialaisesta ole näköhavaintoa. Veska on likainen, mutta sen omistaja oikein tyytyväinen. Kiitämme laukun palauttajaa ja suuntamme takaisin avokonttoriin.

Iltapäivällä jäämme kuitenkin pohtimaan asuntomme lukkojen tilannetta. Vaikka avaimet löytyivät, se ei takaa, etteikö niitä olisi joku ehtinyt kopioida veskan kateissaolon aikana. Saattaa kuulostaa ylireagoinnilta, mutta kiitos slovakialaisen henkilökorttini, kotiosoitteemme on ollut täysin avoimesti kaikkien laukkuni sisältöä tutkailleiden saatavilla. Vuokraisäntämme liputtaa lukko-operaation puolesta, joten todennäkoisesti sarjoitus tai vastaava toimenpide on edessä lähitulevaisuudessa.

Ja sama pytinkin ulkoa

Summa summarum: ei pidä unohtaa, että kaikesta maailmassa vallitsevasta kurasta ja kurjuudesta huolimatta täällä telluksella on yhä olemassa myös avuliaita ja mukavia ihmisiä. Avuliasta ja mukavaa päivänjatkoa itse kullekin!

Praha – Kultainen kaupunki

Lemmenlukot maailmanvalloituksella

Tilanne muutama viikko takaperin: jälleen kerran viiikonloppu lähestyi ja pohdimme ongelmaa nimeltä ajankäyttö. Totesimme, että Tsekin tasavallan pääkaupunki Praha oli O:lta vielä näkemättä, joten viikonlopun suunta ja suunnitelmat olivat piakkoin taputeltu. Varaukseen siis hotelli ja bussiliput.

Prague Metronome Letná Parkissa

Suomessa bussi- tai junalippuja tulee harvemmin varailtua etukäteen, mutta täällä keskeisessä Euroopassa olemme useamman kerran saaneet havaita, että erityisesti bussit täyttyvät matkustajista melko huolella. Etenkin pitemmille välimatkoille liput kannattaa ostaa päivää tai paria ennen, ellei mieli jäädä pysäkille näppejään nuolemaan. Monet bussiyhtiöt operoivat netissä, joten varauksen tekeminen on helppoa. Tosin käyttämämme bussiyhtiö Eurolines ei ilmeisesti myy reiteilleen paikkalippuja. Bussilaiturilla on siis oltava odottamassa hyvissä ajoin, mikäli mielii istuskella matkakumppaninsa kanssa vierekkäin. Jos bussin kyytiin on tarkoitus hypätä puolimatkasta, voi peli kuitenkin olla jo menetetty.

John Lennon - mikäli Wikipediaa uskomme, Prahan nuorten sankari

Välimatkaa Bratislava-Praha välille kertyy n. 385 kilometriä ja yhdensuuntainen ajomatka vei maantielaivaltamme reilut neljä tuntia. Edestakainen matka yhtä hemmoa kohden kustansi 24 euroa, joten pelkistä bussilipuista ei vielä jäänyt valtaisaa lovea matkaajien kukkaroon. Hotellista kuitenkin maksoimme hitusen enemmän elokuisen matkustusajankohdan ollessa Keski-Euroopan matkailun high season-aikaa.

Hiljainen hetki Kaarlensillalla

Valitsemastamme matkustusajankohdasta johtuen saimme melko nopeasti todeta, ettemme todellakaan olleet kaupungin ainoat turistit: suurin osa Prahan nähtävyyksistä suorastaan lainehti väenpaljoutta. Muun muassa suositulla Kaarlensillalla sai kaksin käsin pidellä kiinni käsilaukustaan, eivätkä Prahan linna ja keskiaikainen käsityöläiskatu Kultainen kujakaan jääneet pahasti kakkosiksi. Myös vanhankaupungin raatihuone ja sen läheisyydestä löytyvä tähtitieteellinen kello nauttivat melkoisen turistimassan huomiota. Väentungoksesta pääsi kuitenkin helposti hengähtämään poikkeamalla muutaman korttelin päähän nähtävyyksien välittömästä läheisyydestä.

Pelottavia patsaita Hradčanyssa, eli Prahan linnan alueella

Kaupunkivertailua tehtäessä on todettava, että Bratislavaan verrattuna Praha on selkeästi kokoluokaltaan suurempi ja sen voi helposti aistia kaupungin tunnelmassa. Wikipedian mukaan Bratsilavassa asustaa noin 426 000 asukasta, kun taas Prahassa väkimäärä kipuaa noin 1,3 miljoonaan asukkaaseen. Tsekeissä myös maan taloudellinen tilanne on kuulemamme mukaan parempi kuin Slovakiassa. Matkailijalle jäikin tunne siitä, että Tsekin puolella paikat olivat hitusen siistimmät ja paremmin huolletut kuin rajan itäpuolella. Toki Bratislavastakin löytyy silmänruokaa sitä etsivälle, mutta jotenkin Praha onnistuu antamaan kokonaisuutena siistimmän ja vauraamman vaikutelman.

Malá Strana - "Pieni puoli"

Kävelystä nauttivalle matkailijalle muutaman päivän visiitti Prahassa riittää jo mainiosti antamaan jonkinlaisen kuvan kaupungista. Mikäli reissulta odottaa kohtuuhintaista ruokaa, edullista olutta ja keskiaikaista tunnelmaa, on Praha poikkeamisen arvoinen kaupunki. Kaksi littipeukkua nousi pystyyn ainakin tältä suunnalta.

Littipeukuttajat J & O

 

Sunnuntaita

Tervehdys Keski-Euroopasta pitkähkön hiljaiselon jälkeen! On vaikeahkoa tuottaa tekstiä, kun suuri osa päivästä kuluu tietokoneen näppäimistön kanssa räpeltäen ja näyttöpäätettä tuijottaen. Myöskään kirjoittajan sisällä lymyävä pieni iso perfektionisti ei päästä helpolla otteestaan. Tällä kertaa kuitenkin itsekritiikin taso näyttää olevan hetkellisessä notkahduksessa ja tekstiä pukkaa.

Sunnuntai ja allekirjoittanut on liian laiska lähteäkseen seurakuntaan. Möllötämme siis ukon kanssa sängyssä puolille päivin nettitv:n passivoimina. Edellisenä viikonloppuna saimme kylään vatsataudin, joka ensi tervehti ukkoa ja otti sitten käsittelyynsä akan. Varsin voipuneen viikon jälkeen on siis liikuntaharrastuksetkin aloitettu melko maltillisissa merkeissä. Mikäli iltapäivällä uskaltaudumme salille, on kyseessä akan vauhdikkain liikuntasuoritus sitten toissaviikon.

Slovakiassa asustelua on siis takana tällä hetkellä noin puolitoista vuotta. Kaikki uutuudenviehätys lokaation suhteen on karissut jo aikapäiviä sitten ja arki on arkea samaan tapaan kuin Suomessakin. O:lla on meidät työllistävän korporaation kanssa työsopimusta jäljellä vielä puolisen vuotta ja toivon mukaan tulevien kuukausien aikana selviää, mikäli sopimus jatkuu. Säännöllisin väliajoin mieli toki halajaa takaisin pohjoiseen, mutta nykyinen työllisyystilanne kotimaassa ei vaikuta erityisen rohkaisevalta. O on toisinaan kokeillut kepillä jäätä työnhaun suhteen, mutta tuloksetta. Toisaalta, mikäs täällä Bratislavassa on ollessa. Perusasiat kun ovat kunnossa ja meillä on kaikki, mitä elämiseen ja olemiseen lopulta tarvitaan.

Korporaation tarjoama arkimaisema - Kuchajda Lake

Toisinaan tekisi luitenkin mieli muuttaa ihan vaan muuttamisen ilosta. Sanotaan, että nälkä kasvaa syödessä ja erityisesti mitä tulee matkustamisen lisäksi työperäiseen maahanmuuttoon. Ajatus tutustumisesta uusiin paikkoihin ja kulttuureihin nostattaa mukavan tuntuisia perhosia vatsanpohjaan ja saa mielikuvituksen liihottelemaan. Lisäksi olemme onnekkaita, että ainakin toistaiseksi samat perhoset tuntuvat kutittelevan sekä O:n että J:n vatsoja, kun puhe kääntyy muuttamiseen ja matkusteluun. Levotonta porukkaa, voisi joku sanoa, mutta minkäs muuttolintu itselleen voi.

Vielä ei kuitenkaan ole aika pakata laukkuja ja nousta koneeseen – ainakaan muuttomielessä. Tuntosarvet ojossa kohti tulevaisuutta, mutta ainakin vielä huomenna koittaa uusi päivä avokonttorin loisteputkien valossa.