Työttömänä kotimaassa, työllistettynä ulkomailla: Työnhakua Eurooppaan

Mistä kaikki siis kohdallamme alkoi? Oikeastaan muutamasta klikkauksesta Julkisten työ- ja elinkeinopalvelujen verkkosivuilla. Allekirjoittanut ei työpaikkahaun rajausvaihtoehtoja valitessaan ollut aikaisemmin juurikaan miettinyt vaihtoehtoa ”ulkomaat”, kunnes eräänä tammikuisena iltapäivänä melkeinpä puolivahingossa päätyy rajoittamaan hakua kyseisellä hakuehdolla. Tietokoneen näytölle ilmestyy reiluhkot satakunta avointa työpaikkaa, joista suurimmassa osassa etsitään suomenkielentaitoisia työntekijöitä niin Eurooppaan kuin sen ulkopuolellekin. J:lle juuri omaa alaa koskevia avoimia työpaikkoja ei hakutuloksista varsinaisesti löydy, mutta O:n aikaisempaa koulutusta sivuavia töitä sitäkin enemmän.

Ja niin vatsanpohjassa alkaa kutkuttaa ajatus uusista maisemista. Ensimmäiset hakemukset raapustellaan hetimmiten uuden kultasuonen löydyttyä. Kuten jo aiemmin olemme maininneet, ensimmäinen hakukierros ei vielä tuota tuloksia. Toisella kierroksella tilanne kuitenkin alkaa O:n kohdalla näyttää jo melko lupaavalta, sillä useampikin yritys osoittaa kiinnostustaan muun muassa Slovakiassa, Bratislavan alueella. Hetken pohdinnan jälkeen päätämmekin keskittää yhteistä työnhakua kyseiselle suunnalle. Käytännössä kartoitamme avoimia työpaikkoja kaupungissa toimivien kansainvälisten yritysten verkkosivuilta. Useimmiten haku onnistuu suhteellisen vaivattomasti sähköisen hakulomakkeen muodossa. Slovakiassa toimii myös useita henkilöstöä välittäviä yrityksiä, kuten vaikkapa Suomestakin tuttu Manpower. Haluamme kuitenkin molemmat työsuhteen suoraan meidät työllistävän yrityksen kanssa ilman minkäänlaisia välikäsiä, joten päätämme jättää rekrytointiyritykset hakumme ulkopuolelle.

Tästä lähdettiin: Lounais-Hämäläinen järvimaisema tammi-helmikuussa 2013

Jo muutama päivä hakemusten täyttämisen jälkeen rekrytoinnista vastaavat työntekijät ottavat sähköpostitse yhteyttä puhelimitse tehtävää esiseulontaa varten. Tämän jälkeen rekrytointiprosessissa edetään kaksivaiheiseen puhelinhaastatteluun ja läpi käytyjen kahden puolitoistatuntisen haastattelukerran perusteella tehdään lopullinen rekrytointipäätös. Matkustusta kohdemaahan ei siis tarvita ja kaikki rekrytointiin liittyvät toimenpiteet hoituvat joko puhelimitse tai sähköpostin välityksellä. Haastattelut ja muu yhteydenpito slovakialaisten henkilöstöammattilaisten ja esimiesten kanssa tapahtuu englanniksi.

Muutaman viikon kestäneen hakuhässäkän jälkeen O saa työtarjouksen ja ottaa sen vastaan. Lähes päivälleen kaksi viikkoa tämän jälkeen myös J:lla on työpaikka samaisessa kaupungissa. Jahkailu ei auta. On otettava lakki kouraan ja marssittava esimiehen puheille. Onneksemme molempien sen aikainen työtilanne mahdollistaa kohtuullisen nopean siirtymän tehtävistä ja maasta toiseen, sillä siirtymäaikataulu kohdemaahan osoittautuu melko hätäiseksi. Saamme pitkälti kiittää työnantajiamme, jotka viisaina ymmärtävät meille avautuvat mahdollisuudet verrattuna sen hetkisten pätkätöiden tarjoamaan epävarmahkoon tulevaisuuteen. Siispä lentoliput varaukseen ja järjestelyrumba päälle.

Ennen työn alkamista ja varsinaisen työsopimuksen allekirjoittamista Bratislavassa on aiempi työkokemus ja koulutus varmennettava siihen erikoistuneen ulkoistetun palveluntarjoajan välityksellä. Lisäksi hoidettavana on liuta matkustamiseen ja maahanmuuttoon liittyviä asioita niin Suomessa kuin Slovakiassakin. Vaikka esimerkiksi rahallista muuttotukea onkin tarjolla, olisi allekirjoittanut henkilökohtaisesti toivonut enemmän neuvoja ensimmäisten viikkojen paperisotaan ja käytännön järjestelyihin uudessa kotimaassa. Esimerkiksi asunnon etsiminen ja ulkomaanpoliisilla vierailu tuli muuton yhteydessä hoitaa täysin itsenäisesti.

 

Ja tähän päädyttiin: keväinen kaupunkimaisema Bratislavassa maaliskuussa 2013

Verrattuna kokemuksiin työskentelystä Suomalaisissa, suhteellisen pienehköissä yrityksissä, tuntuu suurissa kansainvälisissä palvelukeskuksissa olevan päällä jatkuva työnhaku. Rekrytoinnin taustalla ovat toisinaan organisaatioissa toteutettavat jatkuvat muutokset, mutta myös työvoiman suurehko vaihtuvuus. Uusia hakijoita tuntuu olevan tarjolla suhteellisen hyvin, jolloin varsinkaan organisaation hierarkian alemmilla portailla yksittäiseen työntekijään ei välttämättä panosteta ja sitouduta samalla intensiteetillä kuin pienemmissä yrityksissä. Toisaalta myöskään työntekijöiden sitoutuminen yritykseen tai sen tavoitteisiin ei suurissa palvelukeskuksissa ole erityisen vahvalla pohjalla. Erityisesti monen työperäisen maahanmuuttajan ensisijaisina tavoitteina on pääsääntöisesti nähdä maailmaa, hankkia työkokemusta ja siirtyä muutaman vuoden työskentelyn jälkeen muualle Eurooppaan.

Siispä summa summarum: mikäli työskentely ulkomailla tuntuu varteenotettavalta vaihtoehdolta ja hyvältä välietapilta omaa urakehitystä ajateltaessa, kannattaa liikkeelle lähteä avoimen ennakkoluulottomasti. Mikäli jokin kuitenkin tuntuu hakuprosessin aikana epäilyttävältä tai ei-ammattimaiselta, kannattaa hakukanavaa tai kohdetta vaihtaa melko liukkaasti. Oma kokemuksemme on tähän asti osoittautunut hyväksi, emmekä ole joutuneet katumaan ulkomaille lähtöä. On kuitenkin todettava, että myös oma oleskelumme Bratislavassa on ajateltu väliaikaiseksi vaihtoehdoksi, joten aika näyttää koska ja mihin suuntaan nenä seuraavaksi osoittaa.