Kulttuuria, kiitos!

Nyt kun majailua keskeisessä Euroopassa alkaa olla takana reilut kuusi kuukautta, on aika pysähtyä pohtimaan omia mielikuvia ja oivalluksia suhteessa Suomen ja Slovakian kulttuurieroihin. Varsinaista kulttuurishokkia ei kumpikaan koe kohdanneensa, mutta toki muutamia eroavaisuuksia on matkan varrella tullut vastaan. Mielenkiintoista on kuitenkin nähdä, muuttuvatko mielipiteet tulevien kuukausien myötä. Aloitetaan kuitenkin ensin siitä yhdestä asiasta, joka selkeästi yhdistää suomalaista ja slovakialaista sielunmaisemaa.

Jääkiekko. Tärkeiden pelien, kuten MM-kisojen alkaessa jotain naksahtaa niin suomalaisen kuin slovakinkin aivokemiassa. Harva se ilta aikuiset ihmiset ahtautuvat liian pieneen tilaan tuijottamaan puolen seinän kokoista taulu-tv:ta karjunnan ja oluttuoppien kilinän säestyksellä. Eikä siinä vielä kaikki: sekä suomalaiset, että slovakit rakastavat Antero Mertarantaa. Slovakit toki eivät ymmärrä Mertsin selostuksesta hölkäsen pölähtämää, mutta ilmeisesti miehen innokkuus ja äänenpaino ovat puhuneet puolestaan; vuoden 2012 Slovakia-Kanada pelissä Mertaranta tuuletti aidon innostuneesti Slovakian puolesta, eikä moinen suinkaan jäänyt huomiotta slovakkien keskuudessa. Tänä päivänä YouTube onkin pullollaan pätkiä Slovakian kiekko-otteluista Mertarannan suomenkielisillä selostuksilla slovakkien kiittelevien kommenttien kera.

Mikä sitten saa härmäläisen ihmetyksiin keskellä slovakialaista kulttuuria?

Hintataso. Toisinaan asiat ovat hämmentävän edullisia, toisinaan saatat törmätä täysin samaan tai jopa Suomea kalliimpaan hinnoitteluun. Mikä siis Slovakiassa ei maksa? Ruoan hintataso on jonkin verran matalampi kuin Suomessa. Poikkeuksena tosin kala, joka lähes aina tuodaan maan rajojen ulkopuolelta melkoisen tuontilisän kera. Pääsääntöisesti kuitenkin palvelut ovat reilusti edullisempia kuin Suomessa. Esimerkiksi ravintolaillallinen kahdelle järjestyy parhaimmillaan noin kymmenellä eurolla ja työaikana täyttävän lounaan voi saada jo reilulla kolmella eurolla. Ohrapirtelön ystäville myös oluen alhainen hinta voi aiheuttaa hilpeyttä (ja edesauttaa alkoholismia).  Ison tuopin kun voi saada eteensä jopa eurolla. Hyvän esimerkin tarjoaa myös kampaamo- ja parturipalvelut. Kun kampaajakäynti melko pitkän ja paksuhkon rehuletin kanssa kaventaa kukkaroa Suomessa noin sadalla eurolla, saa leikkaus- ja värikäsittelyn Slovakiassa vajaalla 40 eurolla. Englanninkielisistä aikakauslehdistä ei Slovakiassa tosin kannata haaveilla, sillä samalla hinnalla saa useista kirjakaupoista ostettua kokonaisen kirjan tai kaksikin.

1,5 litran pikku Kozel keskustan Tesco Expressissä 1,69e.

Henkilökohtaisen tilan tarve. Erkkikin tietää, että suomalainen tarvitsee tilaa ympärilleen ja mieluiten reilusti. Slovakiassa kiusaantuneisuutta saattaakin herättää kaupan kassajonossa niskaan hengittävä kanssajonottaja tai halausetäisyydelle pyrkivä palvelualtis urheilukaupan myyjä. Kassajonossa suomalaisen parhaaksi ystäväksi onkin osoittautunut reiluhko selkäreppu, jolla lähietäisyydelle pyrkivät jonottajat saa pysymään turvallisella etäisyydellä. Urheilukaupan suhteen vaihtoehdot ovat kuitenkin melko vähissä. Useimmiten reipas palvelualttius on kuitenkin pikemminkin poikkeus kuin sääntö, sillä tähän mennessä slovakialaisesta asiakaspalvelusta on sekä O:lle että J:lle muodostunut yksi yhtenevä kokemus:

Asiakaspalvelu on huonoa. Ei toki aina. Jos esimerkiksi myyjällä on hallussaan useampi sana englantia, on palvelu pääsääntöisesti melko hyvää. Missään ei kuitenkaan ole tähänastisen elämän aikana tullut vastaan yhtä yrmeitä tarjoilijoita kuin Slovakiassa. Tarjoilijan saama peruspalkka on toki häkellyttävän pieni, kuulopuheiden mukaan ehkä noin 300 euroa kuussa. Slovakiassa on kuitenkin Suomesta poiketen vallalla tippauskulttuuri, joten jollain lailla luulisi matalan palkan lisäävän innokkuutta hyvään palveluun ja sitä kautta suurempiin tippituloihin. Mene ja tiedä.

Henkilökohtaisen tilan tarve á la täkäläiset pikkulinnut

Liikennekäyttäytyminen. Suomen suurlähetystön mukaan paikallinen liikenne on sujuvaa ja liikenneruuhkat suhteellisen harvinaisia. Suomalaiseen ajokulttuuriin verrattuna meno on selkeästi aggressiivisempaa, muttei kuitenkaan balkanilaisen kaoottista. Vaikka Suomessa kilometrejä tien päällä onkin kertynyt niin O:lle kuin J:llekin, ei paikallinen vauhti ja äänitorvien kuoro innoita tarttumaan rattiin. Polkupyörä puolestaan on slovakille pikemminkin urheiluväline, kuin keino siirtyä paikasta A paikkaan B. Työmatkojaan polkupyörällä taittavia slovakeja ei ainakaan Bratislavassa näy, mutta viikonloppuisin urheilullisen näköisiin pyöräilyharrastajiin törmää tämän tästä. Törmäämisestä puheen ollen...

Kuvitellaanpa, että pyöräilet alamäkeen Bratislavan keskustan läheisellä kukkulalla kuvan pyörätietä pitkin. Vauhtia sinulla on kuvan osoittamassa kohdassa reilusti yli 40 km/h, riippuen kuinka lujaa uskallat jyrkässä alamäessä päästellä. Otetaan mukaan vielä niinkin mahdoton muuttuja kuin slovakian kielitaidon täydellinen puuttuminen tai muuten vain kuvan liikennemerkin huomiotta jättäminen...

...mäen lopussa olevan mutkan jälkeinen puomi tulee vastaan yllättävän nopeasti.

 (Toim. huom.: Jarrutusjäljet eivät edellisestä kuvasta erityisen hyvin näy, mutta varsinkin kesän loppupuolella turistisesongin jälkeen niitä kyllä riitti. Suomalaiset turistit ovat toki turvassa, ymmärtäväthän he mistä liikennemerkki tahtoo varoittaa...)

   Jotta tekstistä ei nyt saisi sitä kuvaa, että asiat täällä Keski-Euroopassa olisivat jotenkin huonosti, on todettava, että edellä mainituista seikoista huolimatta Slovakia on tähän asti osoittautunut aivan yhtä oivalliseksi paikaksi olla ja elää, kuin kotoinen Suomikin. Notta tervetuloa tekemään omia havaintoja ja murtamaan ennakkoluuloja!