On keskiviikko 15.10 kuluvaa vuotta. Työpäivän
jälkeen keräämme kasaan viimeiset matkatavarat ja suuntaamme Wienin
lentokentälle kirjautuaksemme lentoyhtiö Emiratesin lennolle Dubain kautta
Tokioon. Ensimmäinen pätkä lennosta sujuu yöaikaan ja saavumme Dubaihin
kukonlaulun aikaan torstaiaamuna. Allekirjoittanut nousee seuraavaan koneeseen
edellispäivän samoilla silmillä ja kolme Wallander -elokuvaa viisaampana, joten
seuraava istunto sujuukin jo melko lailla nukkuessa. Yhteensä 16 tunnin
matkaamisen jälkeen saavumme Tokioon puolenyön paikkeilla paikallista aikaa.
Passintarkastuksessa jonottamisen ja junareitillä puljaamisen jälkeen saavumme
lopulta hotellille lähempänä kello kahta yöllä ja painumme hetimmiten pehkuihin.
|
Ensivaikutelma Tokiosta |
|
Jotain uutta ja jotain vanhaa |
Seuraavana yönä unta riittää ja kuorsaamme
pitkälle puolenpäivän yli. Perjantaipäivä alkaakin osaltamme kohtuullisen
myöhään. Toisaalta pääsemme viettämään iltaa ihastellen metropolin valoja ja
aktiivista iltaelämää. Illan aikana mm. keisarillisen palatsin alue ja Tokio Tower,
japanilainen mukaelma Eiffel-tornista, tulevat tutuiksi. Ihailemme aikamme
Tokiota lintuperspektiivistä, jonka jälkeen ramppaamme edes takaisin valaistuja
katuja ja kujia. Päädymme lopulta illallistamaan viikonlopun viettoon
suuntaavien liikemiesten kanssa englanninkielisellä ruokalistalla varustetussa izakayassa, jota voisi kuvailla
japanilaiseksi vastineeksi pubille. Erotumme muista illallistajista ulkonäön ja
syömäpuikkojen käsittelynäppäryyden suhteen melko räikeästi. Viereisen pöydän
herrasmiehet intoutuvatkin utelemaan kansallisuuttamme ja matkasuunnitelmiamme.
Keskustelu toki tapahtuu ylenpalttisen kohteliaasti niin kuin maassa tuntuu
olevan tapana.
|
Perjantai-illan liikennettä |
|
Tokio Tower |
|
Tokio linnun silmin |
Lauantaina pääsemme liikenteeseen jo
kohtuullisen aikaisin, vaikka jet lag vielä painaakin päälle. Aikaeroa
Slovakian ja Japanin välillä on seitsemisen tuntia ja idän suuntaan
matkustettaessa univaihe on viivästynyt paikalliseen aikaan nähden. Aivan
kivuttomasti ei siis uuden aikavyöhykkeen haltuunotto onnistu. Suuntaamme
kuitenkin Tsukijin kalamarkkina-alueelle, jossa ani varhain aamulla tapahtunut
markkinaosuus on jo ohitse, mutta paikallisten suosimat pienet sushi ravintolat
ovat vielä avoinna ja tarjoilevat todennäköisesti kaupungin tuoreimmasta
kalasta valmistettua sushia.
|
Herkkua on siinä monenlaista |
Sushiherkkujen
jälkeen jatkamme matkaa Tokion suurimpaan shintolaiseen pyhäkköön,
Meiji-jinguun. Pyhäkköalue ja sen rakennelmat ovat alun alkujaan vuodelta 1920
ja nimetty 1860-luvulla Japania uudistaneen Meiji-keisarin mukaan. Kuten moni
muukin rakennus ja rakennelma Tokiossa, myös Meiji-jingu tuhoutui toisen
maailmansodan pommituksissa. Vaikka nyt ihastelemamme pyhäkkö onkin siis
jälleenrakennettu vuonna 1958, on alueen tunnelma kuitenkin melko autenttinen. Alueella kanssamme käyskentelee jonkin verran
turisteja, jonkin verran paikallisia, shintolaisuuttaan harjoittavia
japanilaisia ja yllätys, yllätys, useampiakin paikallisia hääseurueita
perinteisissä kimonoissaan. Yhdestä seurueesta bongaamme länsimaisen
sulhon sukulaiset vanavedessään.
|
Meiji-jingu |
Meiji-jingun jälkeen vaihdamme rauhalliset,
luonnonläheiset maiset jälleen kaupungin neonvaloihin, sillä seuraava kohteemme
on valtavan ihmismassan kansoittama Shibuya crossing. Kyseessä on siis nuorison suosimalla
ostosalueella sijaitseva iso risteys, jossa liikennevalojen vaihtuessa
suojatietä on ylittämässä sellainen massa ihmisiä, ettei pieni härmäläinen ole
ennen moista nähnyt. Mikäli Wikipediaa on uskominen, kyseessä onkin yksi
maailman vilkkaimmista tienristeyksistä. Ainakin mitä tulee jalankulkijoiden
määrään. Pällistelemme aluetta tovin Shibuyan metro- ja rautatieaseman
ylemmistä kerroksista, ennen kuin jalkaudumme kadulla aaltoilevan väenpaljouden
sekaan. Haukkaamme iltapalaa niinkin eksoottisessa ruokapaikassa kuin Burger
King, mutta minkäs teet kun ruokalistalta löytyy mustan sämpylän kera
tarjoiltavaa hampurilaista.
|
Shibuya crossing |
|
Mustaa burgeria |
Seuraavana päivänä tarkoituksemme on hypätä
junaan ja puksutella Fuji-vuoren ohitse kohti Kiotoa. Siitä kuitenkin enemmän
seuraavalla kerralla. Stay tuned!
Ai että, minäkin haluan Japaniin :)
VastaaPoistaVoin suositella! Oli kyllä vaikka kuinka ja paljon kaikkea mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa. Nyt oltiin reissussa vajaat kaksi viikkoa, mutta oltaisiin ihan kevyesti voitu jatkaa vielä toiset pari viikkoa. ;)
PoistaMäkin haluun ��
VastaaPoistaVoi että, onpa mielenkiintoista ja kiva kun pääsitte reissun päälle. Mä haaveilen myös Japanista mutta vähän epäilyttää että kuinka siellä omatoimimatkaaja osaa mennä mihinkään kun on tuo kielimuuri. Teillä taisi sujua hyvin? Terkut ja lämmin halaus Tasmaniasta! Jaana
VastaaPoista