 |
| Ammoniumkloridia, kiitos! |
Salmiakista puhumattakaan. Tällä viikolla tupaan tuli kaksi karamellilähetystä: Suomessa vieraillut työkaveri toi tuliaisina pussillisen turkinpippureita ja loppuviikosta saapui ystävien lähettämä salmiakki- ja lakupaketti. Nam.
Ei liene yllätys, että erityisesti salmiakkia saa Keski-Euroopassa syödä melko yksiksensä. Työpaikalla avattua salmiakkipussia kohden sorkkiansa ojentelevat lähinnä muista pohjoismaista lähtöisin olevat työkaverit, allekirjoittanut (J) ehkä kaikkein innokkaimmin. Muut kiertävät kaukaa. Pohjoismaalaisten lisäksi salmiakkia taitavat tässä maailmankaikkeudessa maistella lähinnä vain saksalaiset ja alankomaalaiset.
Muutaman viikon takaisella junamatkalla Bratislavasta Wieniin matkaseurueemme ainut ehta slovakki onnistui poimimaan avatusta karamellipussista yhden harvoista salmiakkipastilleista. Ruuansulatuskanavan sijaan herkun loppusijoituspaikaksi vaihtui junan roskakori. Paikallisten makuhermoja taitavatkin enimmäkseen hivellä erilaiset suklaat ja suppeahko valikoima hedelmäkaramelleja. Pakko myöntää, että suklaahyllyltä tosin löytyy monta hyvää kilpailijaa vanhalle kunnon Fazerin Siniselle.
 |
| Herkkua on siinä monenlaista |
Muutaman kauppaketjun hyllyiltä on lisäksi tehty eritoten keskisuomalaisia ilahduttavia löytöjä. Omaa maailman valloitustaan näyttää nimittäin tekevän myös Vaajakosken lahja maailmalle: Pepe -lakritsipatukka. Pandan lakritsia myy oletettavasti myös paikallinen Lidl, tai näin ainakin puoliammattilaisen makutestin mukaan.
Mutta niinhän se menee, että 'hyvä ruoka, parempi mieli'. Erityisesti, jos kyseessä on jälkiruoka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti