Sunnuntaita

Tervehdys Keski-Euroopasta pitkähkön hiljaiselon jälkeen! On vaikeahkoa tuottaa tekstiä, kun suuri osa päivästä kuluu tietokoneen näppäimistön kanssa räpeltäen ja näyttöpäätettä tuijottaen. Myöskään kirjoittajan sisällä lymyävä pieni iso perfektionisti ei päästä helpolla otteestaan. Tällä kertaa kuitenkin itsekritiikin taso näyttää olevan hetkellisessä notkahduksessa ja tekstiä pukkaa.

Sunnuntai ja allekirjoittanut on liian laiska lähteäkseen seurakuntaan. Möllötämme siis ukon kanssa sängyssä puolille päivin nettitv:n passivoimina. Edellisenä viikonloppuna saimme kylään vatsataudin, joka ensi tervehti ukkoa ja otti sitten käsittelyynsä akan. Varsin voipuneen viikon jälkeen on siis liikuntaharrastuksetkin aloitettu melko maltillisissa merkeissä. Mikäli iltapäivällä uskaltaudumme salille, on kyseessä akan vauhdikkain liikuntasuoritus sitten toissaviikon.

Slovakiassa asustelua on siis takana tällä hetkellä noin puolitoista vuotta. Kaikki uutuudenviehätys lokaation suhteen on karissut jo aikapäiviä sitten ja arki on arkea samaan tapaan kuin Suomessakin. O:lla on meidät työllistävän korporaation kanssa työsopimusta jäljellä vielä puolisen vuotta ja toivon mukaan tulevien kuukausien aikana selviää, mikäli sopimus jatkuu. Säännöllisin väliajoin mieli toki halajaa takaisin pohjoiseen, mutta nykyinen työllisyystilanne kotimaassa ei vaikuta erityisen rohkaisevalta. O on toisinaan kokeillut kepillä jäätä työnhaun suhteen, mutta tuloksetta. Toisaalta, mikäs täällä Bratislavassa on ollessa. Perusasiat kun ovat kunnossa ja meillä on kaikki, mitä elämiseen ja olemiseen lopulta tarvitaan.

Korporaation tarjoama arkimaisema - Kuchajda Lake

Toisinaan tekisi luitenkin mieli muuttaa ihan vaan muuttamisen ilosta. Sanotaan, että nälkä kasvaa syödessä ja erityisesti mitä tulee matkustamisen lisäksi työperäiseen maahanmuuttoon. Ajatus tutustumisesta uusiin paikkoihin ja kulttuureihin nostattaa mukavan tuntuisia perhosia vatsanpohjaan ja saa mielikuvituksen liihottelemaan. Lisäksi olemme onnekkaita, että ainakin toistaiseksi samat perhoset tuntuvat kutittelevan sekä O:n että J:n vatsoja, kun puhe kääntyy muuttamiseen ja matkusteluun. Levotonta porukkaa, voisi joku sanoa, mutta minkäs muuttolintu itselleen voi.

Vielä ei kuitenkaan ole aika pakata laukkuja ja nousta koneeseen – ainakaan muuttomielessä. Tuntosarvet ojossa kohti tulevaisuutta, mutta ainakin vielä huomenna koittaa uusi päivä avokonttorin loisteputkien valossa.