Nyt kun majailua keskeisessä Euroopassa alkaa olla takana reilut kuusi kuukautta, on aika pysähtyä pohtimaan omia mielikuvia ja oivalluksia
suhteessa Suomen ja Slovakian kulttuurieroihin. Varsinaista kulttuurishokkia ei
kumpikaan koe kohdanneensa, mutta toki muutamia eroavaisuuksia on matkan
varrella tullut vastaan. Mielenkiintoista on kuitenkin nähdä, muuttuvatko
mielipiteet tulevien kuukausien myötä. Aloitetaan kuitenkin ensin siitä yhdestä
asiasta, joka selkeästi yhdistää suomalaista ja slovakialaista sielunmaisemaa.
Jääkiekko. Tärkeiden pelien, kuten MM-kisojen
alkaessa jotain naksahtaa niin suomalaisen kuin slovakinkin aivokemiassa. Harva
se ilta aikuiset ihmiset ahtautuvat liian pieneen tilaan tuijottamaan puolen
seinän kokoista taulu-tv:ta karjunnan ja oluttuoppien kilinän säestyksellä.
Eikä siinä vielä kaikki: sekä suomalaiset, että slovakit rakastavat Antero
Mertarantaa. Slovakit toki eivät ymmärrä Mertsin selostuksesta hölkäsen
pölähtämää, mutta ilmeisesti miehen innokkuus ja äänenpaino ovat puhuneet puolestaan; vuoden 2012
Slovakia-Kanada pelissä Mertaranta
tuuletti aidon innostuneesti Slovakian puolesta, eikä moinen suinkaan jäänyt huomiotta slovakkien
keskuudessa. Tänä päivänä YouTube onkin pullollaan pätkiä Slovakian kiekko-otteluista
Mertarannan suomenkielisillä selostuksilla slovakkien kiittelevien
kommenttien kera.
Mikä sitten saa härmäläisen ihmetyksiin keskellä
slovakialaista kulttuuria?
Hintataso. Toisinaan asiat ovat hämmentävän
edullisia, toisinaan saatat törmätä täysin samaan tai jopa Suomea kalliimpaan hinnoitteluun.
Mikä siis Slovakiassa ei maksa? Ruoan hintataso on jonkin verran matalampi kuin
Suomessa. Poikkeuksena tosin kala, joka lähes aina tuodaan maan rajojen
ulkopuolelta melkoisen tuontilisän kera. Pääsääntöisesti kuitenkin palvelut
ovat reilusti edullisempia kuin Suomessa. Esimerkiksi ravintolaillallinen
kahdelle järjestyy parhaimmillaan noin kymmenellä eurolla ja työaikana
täyttävän lounaan voi saada jo reilulla kolmella eurolla. Ohrapirtelön
ystäville myös oluen alhainen hinta voi aiheuttaa hilpeyttä (ja edesauttaa
alkoholismia). Ison tuopin kun voi saada
eteensä jopa eurolla. Hyvän esimerkin tarjoaa myös kampaamo- ja
parturipalvelut. Kun kampaajakäynti melko pitkän ja paksuhkon rehuletin kanssa
kaventaa kukkaroa Suomessa noin sadalla eurolla, saa leikkaus- ja
värikäsittelyn Slovakiassa vajaalla 40 eurolla. Englanninkielisistä
aikakauslehdistä ei Slovakiassa tosin kannata haaveilla, sillä samalla hinnalla
saa useista kirjakaupoista ostettua kokonaisen kirjan tai kaksikin.
1,5 litran pikku Kozel keskustan Tesco Expressissä 1,69e. |
Henkilökohtaisen tilan tarve. Erkkikin tietää,
että suomalainen tarvitsee tilaa ympärilleen ja mieluiten reilusti. Slovakiassa
kiusaantuneisuutta saattaakin herättää kaupan kassajonossa niskaan hengittävä
kanssajonottaja tai halausetäisyydelle pyrkivä palvelualtis urheilukaupan myyjä.
Kassajonossa suomalaisen parhaaksi ystäväksi onkin osoittautunut reiluhko
selkäreppu, jolla lähietäisyydelle pyrkivät jonottajat saa pysymään
turvallisella etäisyydellä. Urheilukaupan suhteen vaihtoehdot ovat kuitenkin
melko vähissä. Useimmiten reipas palvelualttius on kuitenkin pikemminkin
poikkeus kuin sääntö, sillä tähän mennessä slovakialaisesta asiakaspalvelusta
on sekä O:lle että J:lle muodostunut yksi yhtenevä kokemus:
Asiakaspalvelu on huonoa. Ei toki aina. Jos
esimerkiksi myyjällä on hallussaan useampi sana englantia, on palvelu
pääsääntöisesti melko hyvää. Missään ei kuitenkaan ole tähänastisen elämän
aikana tullut vastaan yhtä yrmeitä tarjoilijoita kuin Slovakiassa. Tarjoilijan
saama peruspalkka on toki häkellyttävän pieni, kuulopuheiden mukaan ehkä noin
300 euroa kuussa. Slovakiassa on kuitenkin Suomesta poiketen vallalla
tippauskulttuuri, joten jollain lailla luulisi matalan palkan lisäävän
innokkuutta hyvään palveluun ja sitä kautta suurempiin tippituloihin. Mene ja
tiedä.
Liikennekäyttäytyminen. Suomen suurlähetystön mukaan paikallinen liikenne on sujuvaa ja liikenneruuhkat suhteellisen harvinaisia. Suomalaiseen ajokulttuuriin verrattuna meno on selkeästi aggressiivisempaa, muttei kuitenkaan balkanilaisen kaoottista. Vaikka Suomessa kilometrejä tien päällä onkin kertynyt niin O:lle kuin J:llekin, ei paikallinen vauhti ja äänitorvien kuoro innoita tarttumaan rattiin. Polkupyörä puolestaan on slovakille pikemminkin urheiluväline, kuin keino siirtyä paikasta A paikkaan B. Työmatkojaan polkupyörällä taittavia slovakeja ei ainakaan Bratislavassa näy, mutta viikonloppuisin urheilullisen näköisiin pyöräilyharrastajiin törmää tämän tästä. Törmäämisestä puheen ollen...
Henkilökohtaisen tilan tarve á la täkäläiset pikkulinnut |
Liikennekäyttäytyminen. Suomen suurlähetystön mukaan paikallinen liikenne on sujuvaa ja liikenneruuhkat suhteellisen harvinaisia. Suomalaiseen ajokulttuuriin verrattuna meno on selkeästi aggressiivisempaa, muttei kuitenkaan balkanilaisen kaoottista. Vaikka Suomessa kilometrejä tien päällä onkin kertynyt niin O:lle kuin J:llekin, ei paikallinen vauhti ja äänitorvien kuoro innoita tarttumaan rattiin. Polkupyörä puolestaan on slovakille pikemminkin urheiluväline, kuin keino siirtyä paikasta A paikkaan B. Työmatkojaan polkupyörällä taittavia slovakeja ei ainakaan Bratislavassa näy, mutta viikonloppuisin urheilullisen näköisiin pyöräilyharrastajiin törmää tämän tästä. Törmäämisestä puheen ollen...
Kuvitellaanpa, että pyöräilet alamäkeen Bratislavan keskustan läheisellä kukkulalla kuvan pyörätietä pitkin. Vauhtia sinulla on kuvan osoittamassa kohdassa reilusti yli 40 km/h, riippuen kuinka lujaa uskallat jyrkässä alamäessä päästellä. Otetaan mukaan vielä niinkin mahdoton muuttuja kuin slovakian kielitaidon täydellinen puuttuminen tai muuten vain kuvan liikennemerkin huomiotta jättäminen... |
...mäen lopussa olevan mutkan jälkeinen puomi tulee vastaan yllättävän nopeasti. |
(Toim.
huom.: Jarrutusjäljet eivät edellisestä kuvasta erityisen hyvin näy, mutta varsinkin kesän loppupuolella turistisesongin
jälkeen niitä kyllä riitti. Suomalaiset turistit ovat toki turvassa, ymmärtäväthän he mistä
liikennemerkki tahtoo varoittaa...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti