Työttömänä kotimaassa, työllistettynä ulkomailla: Työnhakua Eurooppaan

Mistä kaikki siis kohdallamme alkoi? Oikeastaan muutamasta klikkauksesta Julkisten työ- ja elinkeinopalvelujen verkkosivuilla. Allekirjoittanut ei työpaikkahaun rajausvaihtoehtoja valitessaan ollut aikaisemmin juurikaan miettinyt vaihtoehtoa ”ulkomaat”, kunnes eräänä tammikuisena iltapäivänä melkeinpä puolivahingossa päätyy rajoittamaan hakua kyseisellä hakuehdolla. Tietokoneen näytölle ilmestyy reiluhkot satakunta avointa työpaikkaa, joista suurimmassa osassa etsitään suomenkielentaitoisia työntekijöitä niin Eurooppaan kuin sen ulkopuolellekin. J:lle juuri omaa alaa koskevia avoimia työpaikkoja ei hakutuloksista varsinaisesti löydy, mutta O:n aikaisempaa koulutusta sivuavia töitä sitäkin enemmän.

Ja niin vatsanpohjassa alkaa kutkuttaa ajatus uusista maisemista. Ensimmäiset hakemukset raapustellaan hetimmiten uuden kultasuonen löydyttyä. Kuten jo aiemmin olemme maininneet, ensimmäinen hakukierros ei vielä tuota tuloksia. Toisella kierroksella tilanne kuitenkin alkaa O:n kohdalla näyttää jo melko lupaavalta, sillä useampikin yritys osoittaa kiinnostustaan muun muassa Slovakiassa, Bratislavan alueella. Hetken pohdinnan jälkeen päätämmekin keskittää yhteistä työnhakua kyseiselle suunnalle. Käytännössä kartoitamme avoimia työpaikkoja kaupungissa toimivien kansainvälisten yritysten verkkosivuilta. Useimmiten haku onnistuu suhteellisen vaivattomasti sähköisen hakulomakkeen muodossa. Slovakiassa toimii myös useita henkilöstöä välittäviä yrityksiä, kuten vaikkapa Suomestakin tuttu Manpower. Haluamme kuitenkin molemmat työsuhteen suoraan meidät työllistävän yrityksen kanssa ilman minkäänlaisia välikäsiä, joten päätämme jättää rekrytointiyritykset hakumme ulkopuolelle.

Tästä lähdettiin: Lounais-Hämäläinen järvimaisema tammi-helmikuussa 2013

Jo muutama päivä hakemusten täyttämisen jälkeen rekrytoinnista vastaavat työntekijät ottavat sähköpostitse yhteyttä puhelimitse tehtävää esiseulontaa varten. Tämän jälkeen rekrytointiprosessissa edetään kaksivaiheiseen puhelinhaastatteluun ja läpi käytyjen kahden puolitoistatuntisen haastattelukerran perusteella tehdään lopullinen rekrytointipäätös. Matkustusta kohdemaahan ei siis tarvita ja kaikki rekrytointiin liittyvät toimenpiteet hoituvat joko puhelimitse tai sähköpostin välityksellä. Haastattelut ja muu yhteydenpito slovakialaisten henkilöstöammattilaisten ja esimiesten kanssa tapahtuu englanniksi.

Muutaman viikon kestäneen hakuhässäkän jälkeen O saa työtarjouksen ja ottaa sen vastaan. Lähes päivälleen kaksi viikkoa tämän jälkeen myös J:lla on työpaikka samaisessa kaupungissa. Jahkailu ei auta. On otettava lakki kouraan ja marssittava esimiehen puheille. Onneksemme molempien sen aikainen työtilanne mahdollistaa kohtuullisen nopean siirtymän tehtävistä ja maasta toiseen, sillä siirtymäaikataulu kohdemaahan osoittautuu melko hätäiseksi. Saamme pitkälti kiittää työnantajiamme, jotka viisaina ymmärtävät meille avautuvat mahdollisuudet verrattuna sen hetkisten pätkätöiden tarjoamaan epävarmahkoon tulevaisuuteen. Siispä lentoliput varaukseen ja järjestelyrumba päälle.

Ennen työn alkamista ja varsinaisen työsopimuksen allekirjoittamista Bratislavassa on aiempi työkokemus ja koulutus varmennettava siihen erikoistuneen ulkoistetun palveluntarjoajan välityksellä. Lisäksi hoidettavana on liuta matkustamiseen ja maahanmuuttoon liittyviä asioita niin Suomessa kuin Slovakiassakin. Vaikka esimerkiksi rahallista muuttotukea onkin tarjolla, olisi allekirjoittanut henkilökohtaisesti toivonut enemmän neuvoja ensimmäisten viikkojen paperisotaan ja käytännön järjestelyihin uudessa kotimaassa. Esimerkiksi asunnon etsiminen ja ulkomaanpoliisilla vierailu tuli muuton yhteydessä hoitaa täysin itsenäisesti.

 

Ja tähän päädyttiin: keväinen kaupunkimaisema Bratislavassa maaliskuussa 2013

Verrattuna kokemuksiin työskentelystä Suomalaisissa, suhteellisen pienehköissä yrityksissä, tuntuu suurissa kansainvälisissä palvelukeskuksissa olevan päällä jatkuva työnhaku. Rekrytoinnin taustalla ovat toisinaan organisaatioissa toteutettavat jatkuvat muutokset, mutta myös työvoiman suurehko vaihtuvuus. Uusia hakijoita tuntuu olevan tarjolla suhteellisen hyvin, jolloin varsinkaan organisaation hierarkian alemmilla portailla yksittäiseen työntekijään ei välttämättä panosteta ja sitouduta samalla intensiteetillä kuin pienemmissä yrityksissä. Toisaalta myöskään työntekijöiden sitoutuminen yritykseen tai sen tavoitteisiin ei suurissa palvelukeskuksissa ole erityisen vahvalla pohjalla. Erityisesti monen työperäisen maahanmuuttajan ensisijaisina tavoitteina on pääsääntöisesti nähdä maailmaa, hankkia työkokemusta ja siirtyä muutaman vuoden työskentelyn jälkeen muualle Eurooppaan.

Siispä summa summarum: mikäli työskentely ulkomailla tuntuu varteenotettavalta vaihtoehdolta ja hyvältä välietapilta omaa urakehitystä ajateltaessa, kannattaa liikkeelle lähteä avoimen ennakkoluulottomasti. Mikäli jokin kuitenkin tuntuu hakuprosessin aikana epäilyttävältä tai ei-ammattimaiselta, kannattaa hakukanavaa tai kohdetta vaihtaa melko liukkaasti. Oma kokemuksemme on tähän asti osoittautunut hyväksi, emmekä ole joutuneet katumaan ulkomaille lähtöä. On kuitenkin todettava, että myös oma oleskelumme Bratislavassa on ajateltu väliaikaiseksi vaihtoehdoksi, joten aika näyttää koska ja mihin suuntaan nenä seuraavaksi osoittaa.

Työttömänä kotimaassa, työllistettynä ulkomailla

Työllistyminen vastavalmistuneena ei tämän hetken Suomessa ole ongelmatonta. Esimerkiksi Akavan mukaan vuonna 2013 vastavalmistuneiden korkeasti koulutettujen työttömien määrä oli suurempi kuin koskaan aiemmin. Kuitenkin yhä useampi yritys laajentaa tai siirtää toimintaansa ulkomaille markkinointi- tai myyntitoiminnan, tuotannollisen toiminnan tai näiden kaikkien muodossa. Voimakkaasti kasvavien markkinoiden ohella alhaisemmat työvoimakustannukset ovat vetäneet länsimaisia yrityksiä erityisesti Aasian suuntaan. Toimintoja sijoitetaan usein niin, että yksinkertaisempi valmistustoiminta sijoitetaan edullisen työvoiman maihin ja tuotekehitys puolestaan huippuosaamisen maihin.

Pitkälti juuri Suomen huonon työllisyystilanteen vuoksi allekirjoittaneelle ja tämän paremmalle puoliskolle heräsi ajatus töiden etsimisestä Suomen rajojen ulkopuolelta. Parempi työllistettynä ulkomailla kuin työttömänä tai pätkätöissä kotimaassa. Myös työuran alkuvaiheessa poissaolollaan loistavaa työkokemusta olisi jollakin keinolla saatava ansioluetteloon, mikäli toiveina on jonakin päivänä omistaa edes jonkinlainen kilpailukykyisyys tämän päivän kiristyneillä työmarkkinoilla. Ei tarvitse erityisen ahkerasti suorittaa internethakuja törmätäkseen vallitsevaan käsitykseen: ainakin tällä hetkellä ulkomailla työskentelyn uskotaan parantavan työllisyysmahdollisuuksia ja edistävän uralla etenemistä.

Siispä tuumasta toimeen ja hakemusta maailmalle. Ensimmäinen hakukierros tuottaa vesiperän, mutta jo muutaman kuukauden työnhaun jälkeen edessämme on muutto Keski-Eurooppaan, Slovakian pääkaupunkiin Bratislavaan. Työnhakuprosessin aikana reilun 430 000 asukkaan kaupungista paljastuu löytyvän useita suuria kansainvälisiä yrityksiä, jotka rekrytoivat henkilöstöä laajasti myös Slovakian ulkopuolelta. Kovassa kysynnässä ovat olleet erityisesti pohjoismaisten kielten taitajat. Esimerkiksi norjankielen taitoisille tuntuvat ovet olevan auki korporaatioon jos toiseenkin. Lisäksi suomalaisen on Bratislavassa mahdollista työllistyä myös kotimaisen yrityksen palvelukseen. Kaupungista kun löytyy muun muassa Kone -konsernin haarakonttori, johon useammankin kerran on haettu osaajia erityisesti erilaisiin insinööritehtäviin.

Miten työelämä sitten starttaa uudessa asuinmaassa. J:n ensimmäinen vuosi Slovakiassa sujuu tietokoneita ja teknologiaratkaisuja markkinoivan kansainvälisen yrityksen asiakaspalvelutehtävissä. O puolestaan työllistyy toisen samakaltaisen yrityksen sopimushallinnon tehtäviin. Ensimmäisen vuoden jälkeen call center –tyyppinen toimistotyö on kuitenkin nähty ja allekirjoittanut loikkaa O:n houkuttelemana sopimushallinnon tarjoamaan päiväjärjestykseen ja osaksi tuoreeltaan Madridista Bratislavaan siirrettyä uutta työtiimiä. O puolestaan siirtyy kyseisen korporaation business controls -tehtäviin. 

Useimmat yritykset ovat avanneet omat palvelukeskuksensa Bratislavaan tarkoituksena keskittyä Euroopan, Lähi-idän ja Afrikan alueiden asiakkaiden palvelemiseen. Viime vuosina Bratislavaan on keskitetty esimerkiksi asiakaspalveluun ja tilaustenhallintaan liittyviä tehtäviä eri puolilta Eurooppaa. Keskittämisen taustalla on todennäköisesti osittain maan keskeinen sijainti ja erityisesti pohjoismaihin nähden alhaisemmat työvoimakustannukset. Lisäksi puskaradion mukaan korporaatioiden nauttima alhainen tai jopa olematon verotus pitänee lokaation yritysten näkökulmasta katsottuna houkuttelevana. Toisinaan keskusteluissa kuitenkin nousee esille huoli korporaatioiden siirtymisestä itäisempään Eurooppaan entistäkin edullisemman ja heikompien oikeuksien omaavan työvoiman perässä.   

Bratislavassa sijaitsevat kansainväliset palvelukeskukset työllistävät useita tuhansia työntekijöitä, joista valtaosa on slovakkeja. Erittäin kansainvälisilläkin työpaikoilla onkin tavallista, että valtaosa työntekijöistä on kyseisen maan kansalaisia, jolloin muiden kansallisuuksien edustajista voidaan puhua vähemmistöryhminä. Pohjoismaalaisten ohella keskuksista voi löytää työntekijöitä lähes joka mantereelta. Selkeästi edustettuina ja käytäväkeskusteluissa erottuvina kieliryhminä esiin nousevat erityisesti italialaiset ja espanjalaiset työntekijät. 

Mikä sitten on työllisyystilanne Slovakiassa? Maan pääkaupungissa Bratislavassa töitä on ilmeisesti tarjolla muuhun maahan verrattuna hyvin ja työllisyysaste siten korkeampi. Koko maan työttömyysprosentti on kuitenkin vaihdellut lokakuun 2013 vajaan 14 %:n ja kuluvan vuoden heinäkuun noin 12,6 % -yksikön välillä. Suomessa vastaavat lukemat ovat kuitenkin vielä toistaiseksi pysyneet nykyisen 7,4 %:n tietämillä viime toukokuista 10,7 %:n työttömyyspiikkiä lukuun ottamatta.

Ei voida siis sanoa, ettäkö Suomen tilanne vielä näyttäisi toivottomalta. Jos nyt ei kuitenkaan toiveikkaaltakaan. Toisinaan omaatuntoa kalvaa tietoisuus siitä, että verorahamme valuvat maahan, joka ei ole maksanut esimerkiksi koulutuksestamme senttiäkään. Uskomme kuitenkin, että Suomen etua palvelee enemmän työskentely ulkomailla kuin työttömyys kotimaassa. 

Jos Luoja suo, ensi viikolla tekstiä muun muassa työnhakuprosessista. Suap jakaa ja seurata. ;)

Ja mikäli tämän postauksen aihe jäi kiinnostamaan, ohessa kirjoittajan tärpit (ja lähteet):

Slovakia Uneployment Rate. Trading Economics. http://www.tradingeconomics.com/slovakia/unemployment-rate

Suomi - Työttömyysaste – 2014. Trading Economics. http://fi.tradingeconomics.com/finland/unemployment-rate

Taulu H, Korkeasti koulutettujen työttömien määrä uusille kymmenluvuille. Akavan työttömyyskatsaus. 30.8.2013 http://www.akava.fi/tyoelama/akavalaiset_tyoelamassa/tyottomyyskatsaus/korkeasti_koulutettujen_tyottomien_maara_uusille_kymmenluvuille.9981.news

Viitala R, Henkilöstöjohtaminen – Strateginen kilpailutekijä. Edita Bookwell Oy 2013.

Sunnuntaita

Tervehdys Keski-Euroopasta pitkähkön hiljaiselon jälkeen! On vaikeahkoa tuottaa tekstiä, kun suuri osa päivästä kuluu tietokoneen näppäimistön kanssa räpeltäen ja näyttöpäätettä tuijottaen. Myöskään kirjoittajan sisällä lymyävä pieni iso perfektionisti ei päästä helpolla otteestaan. Tällä kertaa kuitenkin itsekritiikin taso näyttää olevan hetkellisessä notkahduksessa ja tekstiä pukkaa.

Sunnuntai ja allekirjoittanut on liian laiska lähteäkseen seurakuntaan. Möllötämme siis ukon kanssa sängyssä puolille päivin nettitv:n passivoimina. Edellisenä viikonloppuna saimme kylään vatsataudin, joka ensi tervehti ukkoa ja otti sitten käsittelyynsä akan. Varsin voipuneen viikon jälkeen on siis liikuntaharrastuksetkin aloitettu melko maltillisissa merkeissä. Mikäli iltapäivällä uskaltaudumme salille, on kyseessä akan vauhdikkain liikuntasuoritus sitten toissaviikon.

Slovakiassa asustelua on siis takana tällä hetkellä noin puolitoista vuotta. Kaikki uutuudenviehätys lokaation suhteen on karissut jo aikapäiviä sitten ja arki on arkea samaan tapaan kuin Suomessakin. O:lla on meidät työllistävän korporaation kanssa työsopimusta jäljellä vielä puolisen vuotta ja toivon mukaan tulevien kuukausien aikana selviää, mikäli sopimus jatkuu. Säännöllisin väliajoin mieli toki halajaa takaisin pohjoiseen, mutta nykyinen työllisyystilanne kotimaassa ei vaikuta erityisen rohkaisevalta. O on toisinaan kokeillut kepillä jäätä työnhaun suhteen, mutta tuloksetta. Toisaalta, mikäs täällä Bratislavassa on ollessa. Perusasiat kun ovat kunnossa ja meillä on kaikki, mitä elämiseen ja olemiseen lopulta tarvitaan.

Korporaation tarjoama arkimaisema - Kuchajda Lake

Toisinaan tekisi luitenkin mieli muuttaa ihan vaan muuttamisen ilosta. Sanotaan, että nälkä kasvaa syödessä ja erityisesti mitä tulee matkustamisen lisäksi työperäiseen maahanmuuttoon. Ajatus tutustumisesta uusiin paikkoihin ja kulttuureihin nostattaa mukavan tuntuisia perhosia vatsanpohjaan ja saa mielikuvituksen liihottelemaan. Lisäksi olemme onnekkaita, että ainakin toistaiseksi samat perhoset tuntuvat kutittelevan sekä O:n että J:n vatsoja, kun puhe kääntyy muuttamiseen ja matkusteluun. Levotonta porukkaa, voisi joku sanoa, mutta minkäs muuttolintu itselleen voi.

Vielä ei kuitenkaan ole aika pakata laukkuja ja nousta koneeseen – ainakaan muuttomielessä. Tuntosarvet ojossa kohti tulevaisuutta, mutta ainakin vielä huomenna koittaa uusi päivä avokonttorin loisteputkien valossa.

Ulkomaanpoliisista, päivää!

Maaliskuussa, kun O:n työt ovat jo ehtineet alkaa ja J vielä viimeistelee hotellihuoneen lattialta käsin siirtymää työpaikasta toiseen, on aika käydä ilmoittautumassa verollepanoa varten. Työskentely Slovakiassa ei edellytä EU:n kansalaiselta työskentelylupaa, mutta ilmoitus vakituisesta asumisesta tulee tehdä paikalliselle virkavallalle, jos siis mielii saada työstään myös rahallista kompensaatiota. Luonnollisesti syynä on tarvittavien tietojen kerääminen verotusta varten. J:n työnantaja toivoi kyseisen visiitin olevan tehtynä jo työsopimusta allekirjoitettaessa, O:n työnantajalle riittää, kunhan virastossa ehtisi käydä näyttämässä naamansa joskus ennen ensimmäistä palkanmaksua.

Olimme saaneet kuulla kyseisestä byråsta mitä värikkäimpiä tarinoita jo muutamien Bratislavassa vietettyjen päivien aikana. Viraston ovelle kannatti kuulemma raahautua jonottamaan jo aamuviideltä, mikäli mieli päästä sisään viraston ovista vielä saman päivän aikana. Tiskin takana murjottava virkailija ei puolestaan tulisi puhumaan kanssasi sanaakaan millään muulla murteella, kuin sujuvalla slovakilla. Taisi joku pelotella kilometrin mittaisessa jonossa tarttuvilla trooppisilla taudeillakin.  

Eräänä keskiviikkoaamuna päätämme ottaa härkää sarvista ja lähteä koittamaan onneamme. Edellisinä päivinä oli hiki otsassa varmisteltu, että molemmilta löytyivät operaatioon tarvittavat passikuvat ja hartaudella koottu valikoima dokumentteja, kuten notaarin leimaamat kopiot vuokrasopimuksista, vuokraisännän kirjallinen vahvistus omistusoikeudestaan kyseiseen asuntoon, passit ja passien kopiot sekä tarvittavilla henkilötiedoilla varustetut slovakinkieliset lomakkeet. Mukaan tulee ottaa myös työnantajan kirjallinen todistus työskentelystä Slovakiassa, vaikka työluvan hakemisesta ei kyse pitänyt ollakaan.

Puoli seitsemältä taksin tilaaminen hotellille, matka kaupungin halki Tonavan toiselle puolelle Petržalkan kaupunginosaan. Keskustan tuntuman sijaan ulkomaanpoliisin virasto löytyy viimein taksikuskinkin yllätykseksi betonilähiön uumenista kerrostalojen lomasta. Olemme paikalla hieman seitsemän jälkeen hytisemässä vilpoisassa maaliskuisessa aamussa.  Emmekä ole ainoat. Paikalla on jo ainakin viitisenkymmentä muuta toiveikasta maahanmuuttajaa. Nopealla vilkaisulla moni jonottaja näyttäisi tulevan Kaukoidän suunnalta. Myös venäjää kuuluu jonosta useammastakin suunnasta. O tunnistaa jonossa puolitutun kollegan ja lyöttäydymme seuroihin. Italialaisella miehellä on mukanaan slovakialainen tyttöystävä, joka lupaa tarjota tulkkauspalvelua tiukan paikan tullen myös kahdelle suomalaiselle. 

Puoli kahdeksalta viraston ovet aukeavat ja oven suusta meitä vilkuilee tukevahko slovakkimies. Tulkkimme ei suostu kääntämään miehen tervehdystä, tyytyy vain pyörittelemään päätään. Liian karkeaa kielenkäyttöä, kuulemma. Ovien auettua aiemmin rauhallinen jonotus muuttuu suorastaan intohimoiseksi suurehkon osan jonottajista alkaessa survoutua sisään vastaanottotilaan. Nelikostamme ei kenenkään tee mieli katkoa kylkiluita, joten päätämme odottaa sivummalla pahimman tungoksen laantumista. Sisällä virastossa ilmoitamme virkailijalle kansalaisuutemme, jonka jälkeen saamme vuoronumerot uutta jonottamista varten. Saamissamme lapuissa ovat luvut 41 ja 42. Ilmeisesti meillä ei ole kiire minnekään, joten päätämme vielä vilkaista muutamaa lomaketta.

Yllättäen numeronäytöllä vilahtaa O:n paperilapulla oleva numero. Seuraa sutjakka syöksyminen suljettuun virastohuoneeseen ja muutamaa minuuttia myöhemmin näytöllä vilkkuu J:n numero. Viidessä minuutissa on paperit ja passikuvat lyöty tiskiin ja raapustettu allekirjoitukset tarvittaviin papereihin. Virkailija on koko toimituksen ajan puhunut asioiden hoitamiseen tarvittavan määrän englantia ja kun alle puoli tuntia on kulunut viraston ovien avaamisesta huomaamme olevamme valmiita lähtemään. Molemmilla on kourassa kapeahko lipare paperia allekirjoitusten ja leimojen kera muistona visiitistä. Kyseisellä paperilapulla on myöhemmin mahdollisuus noutaa virallinen versio todistettavasta läsnäolostamme Slovakiassa ja mikä tärkeintä: mahdollisuus joka kuukautiseen tilipussiin. 

Myöhemmin kollegoiden kanssa käydyistä keskusteluista selviää, että mikäli mielii Slovakiassa muuttaa asunnosta toiseen, on byrokratiaviidakko edessä myös slovakilla. Kun Suomessa henkilötiedot rakentuvat pitkälti sosiaaliturvatunnuksen ympärille, näyttävät ne Slovakiassa niputtautuvan vakituisen osoitteen ympärille. Kun asumus siis vaihtuu, on ilmeisesti myös paikallinen henkilökortti uusittava. Ehkä tutkimusmatkailun nimissä on siitäkin menettelystä vielä jossakin vaiheessa otettava selvää. Vielä emme ole kuitenkaan uskaltautuneet uudelle virastovierailulle.

(Toi. huom. Ennätysnopeasta asioinnistamme kyseisessä virastossa voidaan ilmeisesti kiittää Suomen EU-jäsenyyttä.)