Eating Slovakia

Joko olen maininnut, että – valitettavasti - slovakialaiset karamellit eivät vaan iske tämän suomalaisen makuhermoon. Saksankielisten maiden suunnalta tulevat suklaat, erityisesti Milka, katoavat kyllä keittiön kaapista alta aikayksikön, mutta muut paikallisesta ruokakaupasta löytyvät herkut, keksit ja karamellit eivät vaan säväytä. Vaikka tunnustaudun melkoiseksi sokerihiireksi pohjolan olosuhteissa, on Keski-Euroopassa tullut vastaan sellaisia makuelämyksiä, että on ollut vain yksinkertaisesti pakko jättää syömättä. Eräätkin lontoonrakeita muistuttaneet namuset päätyivät lopulta roskiin makuelämyksen oltua suunnilleen samassa sarjassa fluorihammastahnan kanssa.

Terveisiä Suomesta

Ilmeisesti Suomessa, ja pohjoismaissa yleensä, makeisten kulutus on muuhun Eurooppaan verrattuna aivan omassa sfäärissään. Poikkeaminen härmäläiseen Prismaan pläjäyttää verkkokalvoille hyllykaupalla karamellivalikoimaa. Kekseistä ja jäätelöstä puhumattakaan. Jos joskus teininä tuli vietettyä lauantai-iltana tuntikaupalla aikaa videovuokraamossa valinnanvaikeuden kourissa, samanlainen dilemma on vastassa niinä harvoina kesän ja joulunajan viikkoina, joita pääsemme viettämään Suomessa. Runsauden pula – yhdenlainen pula kai sitten sekin.

Mmm... Milkaa

Miltä namuset täällä Slovakiassa sitten oikein maistuvat? Suuri osa esimerkiksi paikallisista suklaista menettelee. Suomea tyypillisempää on kuitenkin kyllästää suklaapatukka jonkinlaisella alkoholiaromilla, joka kirjoittajan makuhermoissa ei herätä erityisempiä mielihyvän tuntemuksia. Pahinta ikinä oli pala paikallisten suosimaa alkoholissa uitettua soijapatukkaa. Ainesosista toki en ole 100% varma, mutta ainakin makuelämys vastasi kuvausta. Toinen tyypillinen lisä niin kekseissä kuin suklaissa ovat pähkinät. Varsinkin maapähkinä näyttää olevan slovakkien mieleen. Ei varsinaisesti hyvä, eikä paha. Mitä nyt saattaa toisinaan kyllästyttää ja varmasti aiheuttaa epätoivoa pähkinäallergikoissa.

Slovakiassa myös pakkauskoot ovat selkeästi pienemmät. Useamman sadan gramman makeispussia on jo vaikeampi löytää, sillä suurin osa pusseista painii sadan gramman sarjassa. Toki saman olemme huomanneet myös muiden elintarvikkeiden kohdalla. Huomionarvoista on myös se, että ainakin näin mututuntumalla ja katukuvaa silmäillessä tulee helposti siihen johtopäätökseen, että slovakit ovat keskimäärin suomalaisia hoikempirakenteista kansaa. Onko ilmiö todellinen ja mitkä ovat sen taustavaikuttajat – siihen onkin vaikea sanoa näin paikallista statistiikkaa tuntemattomana mitään. Totta tai tarua, tuskin kuitenkaan pelkästään pienempien pakkauskokojen aikaansaamaa. 

Yhdenlaisen otoksen slovakialaisiin herkkuihin tarjoaa japanilaislähtöinen nuori nainen nimeltä Emmy. Ohessa siis makunautintojen sijaan videonautintoja. Enjoy! ;)

Kusti polkee

Maisemia Hainburgista, Itävallasta huhtikuulta 2014

Jossain aiemmassa postauksessa tulikin jo mainittua, että slovakit ovat innokkaita pyöräilijöitä. Työmatkansa paikalliset taittavat lähinnä autolla tai julkisilla, mutta vapaa-ajan koittaessa ja sään niin salliessa, pyörä kaivetaan esiin ja lähdetään ulkosalle sotkemaan. Kun suomalaiselle pyörä on pikemminkin yksi kulkuneuvo muiden joukossa, slovakille kyseessä on urheiluväline. Kaupunkialueella pyöräilijöitä ei siis juurikaan näe, eikä liikenteessä ole erityisemmin otettu fillarikansaa huomioon. Kaupunkien ulkopuolella levittäytyy kuitenkin hyvä verkosto erilaisia pyöräilymahdollisuuksia ja pyöräteitä pääsee sotkemaan sydämensä kyllyydestä niin tasaisella kuin kumpuilevallakin maastolla.

Siltamuotia Itävallan puolelta, maaliskuu 2014

Asenne-eron huomaa usein myös urheilullisesta vaatetuksesta: pyörälenkille lähtevä slovakki on sonnustautunut päästä varpaisiin pyöräilykaupoissa myytäviin tamineisiin aina haaroista pehmustettuja pyöräilyhousuja myöten. Ensikohtaamiseni kyseisen vaatekappaleen kanssa onkin viimevuosien aikana noussut mieleen useampaankin otteeseen. Muistan yhä, miten yläasteaikoinani eläkkeelle jäänyt rehtorimme osoittautui innokkaaksi pyöräilijäksi ja viimeisen lukuvuoden lopulla oppilaskunta päätti muistaa miestä pyöräilyaiheisella paketilla. Erityisesti läksiäislahjassa mukana olleet pehmustetut pyöräilyhousut aiheuttivat hilpeyttä ja nauruntyrskähdyksiä. Muutama tunti polkemista hybridipyörän kivikovalla satulalla on kuitenkin saanut allekirjoittaneen toisiin aatoksiin ja ajattelemaan istumismukavuutta vaippahousufiiliksestä huolimatta.

Pyöräretkellä Unkarissa kesällä 2013

Tänä keväänä mahdollisuus nousta pyörän satulaan aukeni ainakin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna verraten aikaisin. Vuoden 2015 pyöräilykausi tuli avattua kuluvana viikonloppuna lauantain sään helliessä auringonpaisteella ja yhdellätoista lämpöasteella. Suuntasimme suomalais-slovakialais-espanjalaisella seurueella Tonavan rantaa myötäilevälle pyörätielle ja otimme kurssin länteen. Päivän saldona noin 50 kilometriä pyöräilyä Itävallan puolella sijaitsevaan Hainburgin kylään ja takaisin Bratislavaan. Verkkaiseen matkantekoon hurahti reiluhkosti tunteja, mutta toisaalta antoi pehmeän laskun lajiin.

Kevään 2014 pyöräretken maisemia Neusiedler-järven tuntumasta Itävallasta

Tauon paikka

Edellisellä kerralla talven tauon jälkeen allekirjoittanut nimittäin erehtyi O:n ja erään ruotsalaiskollegansa innoittamana pyöräilemään aina Wieniin asti. Kuuden tunnin hikipäisen pyöräilyn jälkeen etsimme edelleen parasta reittiä suurkaupungin rautatieasemalle reisilihasten huutaessa tuskasta. Koska pyöräreitit eivät ole valaistuja ja pyörävalot kaukana valonheittimistä, olisimme joutuneet taivaltamaan takaisin Slovakian puolelle pimeässä. Toisaalta kirjoittajan väsymys koki viimeisten kilometrien aikana suorastaan eksponentiaalisen kasvun. Rautatieaseman pakoillessa etsijöitään mielessä kävi useampaakin otteeseen polkupyörän sijoittaminen Tonavan pohjalle ja loppumatkan taittaminen taksilla.

Hainburg huhtikuussa 2014

Maitohapoista ja puutuneesta takalistosta huolimatta pyöräily voi olla mukavaa ajanvietettä sekä edullinen keino tutustua lähialueen maastoon ja nähtävyyksiin. Erityisen mukavaa hyvällä reissuseuralla ja kauniilla säällä varustettuna. Pyörän päällä on myös helppo saada hiki virtaamaan ja syke hipomaan pilviä. Ihan kelpo urheilua siis, vaikkei allekirjoittaneen ehdottomiin suosikkilajeihin kuulukaan.

Työttömänä kotimaassa, työllistettynä ulkomailla: Kansainvälisyys ja moninaisuus työyhteisössä

Samalla kun yritykset rekrytoivat työvoimaa kansainvälisesti tai siirtävät toimintojaan eri maihin, on myös työvoiman liikkuvuus eri maiden välillä lisääntynyt. Yhä useammilla työpaikoilla työskentelee nykyisin esimerkiksi etnisiin vähemmistöihin kuuluvia työntekijöitä. Erittäin kansainvälisilläkin työpaikoilla on kuitenkin tavallista, että valtaosa työntekijöistä kuuluu kyseisen maan kansalaisiin, jolloin muiden kansallisuuksien edustajista voidaan puhua vähemmistöryhminä. Eri kansallisuuksien tasapainoinen edustavuus työyhteisössä ei kuitenkaan poista hämmennystä, jota saatetaan kohdata kansainvälisessä työympäristössä.

Ensimmäinen työpäivä korporaatiossa

Kansainvälisyyden lisääntyminen työpaikoilla on nostanut laajaan keskusteluun monimuotoisuuden ja sen johtamisen. Keskustelussa pyritään korostamaan monimuotoisuuden myönteisiä vaikutuksia ja edistämään tasa-arvoa erilaisten ryhmien välillä. Työelämään monimuotoisuutta eli diversiteettiä tuovat erot työntekijöiden ikää, etnisyyttä, sukupuolta, kansallisuutta, fyysisiä ominaisuuksia, uskontoa, vakaumusta tai seksuaalista suuntautumista koskien. Suomessa työelämää on perinteisesti leimannut organisaation jäsenten samankaltaisuus: työntekijät ovat pääsääntöisesti olleet syntyperäisiä suomalaisia ja omanneet hyvin samankaltaisen maailmankuvan. Muun muassa maahanmuuton myötä suomalainen työelämä on kuitenkin viimeisten vuosikymmenien aikana muuttunut aikaisempaa monikulttuurisemmaksi.

Monimuotoisuuden uskotaan vaikuttavan myönteisesti työympäristöön esimerkiksi lisäämällä innovatiivisuutta, kun totutut toimintamallit saavat rinnalleen uusia ideoita erilaisten ihmisten, sekä heidän tietojensa ja taitojensa myötä. Monimuotoisuuden rikkauksien ja hyötyjen esille saamiseen tarvitaan kuitenkin tietoista ponnistelua. Esimerkiksi organisaation henkilöstöammattilaiset ja esimiehet ovat tärkeässä asemassa estämässä kulttuurisia yhteentörmäyksiä ja edistämässä monimuotoisuuden hyvien puolien hyödyntämistä. Monimuotoisuuden käsittelyyn tarvitaan usein myös koulutuksellista tukea. Lisäksi työpaikoille tarvitaan selkeät pelisäännöt koskien esimerkiksi rasismia tai siihen puuttumista.

Kansainvälinen korporaatio, jossa molemmat parhaillaan työskentelemme, pyrittiin jo perehdytysvaiheessa esittelemään monikulttuurisena ja työntekijöittensä diversiteetin huomioivana yrityksenä. Moninaisuus mainitaan yhtenä arvokkaana kilpailuetuna, sillä sen uskotaan lisäävän innovatiivisuutta ja siten yrityksen menestymistä. Lisäksi kansainvälisyyden ja diversiteetin vaalimisen uskottaan heijastavan myös yrityksen moninaista asiakaskuntaa, sekä sitouttavan erilaiset ihmiset paremmin osaksi organisaatiota ja työyhteisöä. Organisaation sisällä laadituissa ohjelmissa ja koulutuksissa keskitytäänkin esimerkiksi rasismin, sukupuolten välisen tai sukupuoliseen suuntaukseen liittyvän syrjinnän kitkemiseen yrityksen kaikilta tasoilta. 

Vaikka Bratislavan palvelukeskuksessa kuulee päivittäin puhuttavan monia eri kieliä, muualta kuin Slovakiasta lähtöisin olevat työntekijät ovat kuitenkin vähemmistössä. Etenkin Euroopan ulkopuolelta tulevien työntekijöiden edustavuus vaikuttaa vähäiseltä ja siten kovin värikästä etnistä monimuotoisuutta ei organisaatiossa ole havaittavissa. Joidenkin lähteiden mukaan maahanmuutto ja kansainvälisyys ovat Slovakiassa vielä harvinaisuuksia moniin muihin Euroopan maihin verrattuna. Esimerkiksi vuonna 2009 ulkomaisen väestön prosenttiosuus oli Slovakiassa EU:n alhaisin, vain 1 % kokonaisväestöstä. Vuonna 2012 puolestaan 732 henkilöä haki turvapaikkaa Slovakiasta. Kuitenkin vain 32 henkilöä sai pakolaisaseman. Vaikka tilanne on varmasti jonkin verran muuttunut vuoden 2009 jälkeen, voi lukemista kuitenkin päätellä kansainvälistymisen olevan Slovakiassa vielä aluillaan.

Hienoista periaatteista huolimatta todellisuus voi kuitenkin joskus jäädä jonkinmoisen matkan päähän asetetuista tavoitteista. Työyhteisössä käytyjen keskustelujen pohjalta useampi muualta kuin Slovakiasta lähtöisin oleva työtekijä oli kokenut etenkin uralla etenemisen olevan hankalampaa erilaisen kieli- ja kulttuuritaustan vuoksi. Osa koki esimerkiksi sisäisessä rekrytoinnissa selkeästi suosittavan paikallisuutta, vaikka myös poikkeavia esimerkkejä on löydettävissä. Muiden pohjoismaalaisten kanssa onkin toisinaan pohdittu slovakialaisen ja pohjoismaisen työkulttuurin erilaisuutta. Pohjoismaisessa kulttuurissa koettiin muun muassa olevan ominaisempaa kyseenalaistaa ja esittää kritiikkiä vallitsevia prosesseja tai työtapoja koskien kuin slovakialaisessa. Osittain tämän vuoksi jotkin pohjoismaista kotoisin olevat työntekijät ovat kokeneet tulleensa leimatuiksi hankalan työntekijän maineella. Pohjoismaisesta näkökulmasta katsottuna myös työntekijöiden aikaisemmalla työkokemuksella ja koulutuksella tuntuu toisinaan olevan yllättävän vähän merkitystä työnhaussa ja uralla etenemisessä. Tähän liittyvää turhautumista on ollut havaittavissa etenkin kokeneempien työtekijöiden keskuudessa.

Henkilökohtaisesti olemme kuitenkin nauttineen työskentelystä osana kansainvälistä organisaatiota ja kokeneet sen antoisana, vaikkakin turhautumista ja mutkikkaita tilanteita on yhtälailla mahtunut kokemuskavalkadiin. Jos ei muuta, olemmepahan ainakin yhtä kokemusta rikkaampia.

Tähän juttuun on ammennettu seuraavista lähteistä:

Lämsä A-M, Vartiainen T, Heikkinen S. Monimuotoisuuden johtaminen organisaatiossa. Teoksessa Korhonen V, Puukari S. Monikulttuurinen ohjaus ja neuvontatyö. PS-kustannus. 2013: 342–355

Migrant Integration Policy Index. Slovakia. http://www.mipex.eu/slovakia

UNHCR. Regional representation. The UN Refugee Agency for for Central Europe. Slovakia. http://www.unhcr-centraleurope.org/en/where-we-work/operations-in-central-europe/slovakia.html

Viitala R, Henkilöstöjohtaminen – Strateginen kilpailutekijä. Edita Bookwell Oy 2013.

Työttömänä kotimaassa, työllistettynä ulkomailla: Sananen palkkauksesta

Eri mailla on erilaisia tapoja sopia työntekijöiden eduista ja velvollisuuksista. Yleensä työlainsäädäntö säätelee työnantajan ja työntekijän välistä suhdetta ja asettaa työelämään tärkeitä pelisääntöjä. Suomalaisessa työelämässä eri alojen palkkaukseen vaikuttavat lakien ohella olennaisesti työnantaja- ja ammattiliittojen tekemät työehtosopimukset, sekä valtiolliset työllisyys ja -kasvusopimukset. Suomessa vallitseekin korkea järjestäytymisaste ja työssäkäyvistä noin 70 prosenttia kuuluu ammattiliittoihin. 

Myös Slovakiassa työntekijän asemaa turvaamaan on laadittu työlainsäädäntö, jossa määritellään esimerkiksi vähimmäispalkkauksesta. Paikallisten kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta välittyy kuitenkin kuva, että ammatillinen järjestäytyminen on maassa vähäistä ja ammattiliittoihin kuulumista ei välttämättä aina katsota suopeasti. Joissakin yrityksissä ammatillinen järjestäytyminen on toki mahdollista, mutta omilla työpaikoillamme ammattiyhdistystoiminta ei ole tullut esiin missään tilanteessa, eikä organisaatiossa tietääksemme löydy suomalaisilta työpaikoilta tuttua luottamusmiestä. Slovakian olemassa olevia työntekijäliittoja on lisäksi moitittu tehottomuudesta ja yritysjohdon liiallisesta myötäilystä. Jotakin ilmiöstä kertoo myös se, että työntekijöiden lakot ovat olleet maassa melko harvinaisia. Ammattiliittojen puuttuessa myös eri osapuolten väliset palkkaneuvottelut mitä ilmeisimmin loistavat poissaolollaan.  

Suomen palkkoihin verrattuna Slovakian keskipalkka, yhden lähteen mukaan vajaat 800 euroa kuukaudessa, tuntuu kovin pieneltä. Maassa toimivat suuret kansainväliset yritykset toki tarjoavat keskimäärin parempaa palkkaa kuin paikalliset yritykset ja organisaatiot. Paikallisittain palkkatiedot ovat luottamukselliset jopa siinä määrin, että kyseisen tiedon levittelystä saattaa puskaradion mukaan seurata jopa työsuhteen päättyminen. Mikäli käytäväpuheita on uskominen, on luottamuksellisuuden syynä samoista tehtävistä eri yksilöille maksettavat erisuuruiset palkkiot. Esimerkiksi pohjoismaista rekrytoitujen työntekijöiden palkat ovat pääsääntöisesti suuremmat kuin samoissa tehtävissä työskentelevien Slovakkien. Myös harvinaisen kielen sujuva osaaminen nähdään perusteena suurempaan palkkaan työtehtävien ollessa muutoin samat kuin vastaavaa työtä tekevillä muilla työntekijöillä.

Mikäli työntekijöiden palkkatuloja Suomen ja Slovakian välillä halutaan vertailla oikein urakalla, voidaan vilkaista vaikkapa OECD:n, eli Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön tiedotteita. Kun suomalainen tienaa kyseisen lähteen mukaan keskimäärin noin 30 840 euroa vuodessa, on Slovakiassa vastaava lukema lähes puolet vähemmän, eli 16 164 euroa vuodessa. Suomessa palkkajakauman yläpäässä viihtyvät 20% ansaitsee vuositasolla 38 046 euroa ja häntäpään 20 % puolestaan 20 618 euroa vuodessa. Slovakiassa vastaavat lukemat ovat puolestaan 19 430 ja 8476 euroa. Työtunteja Slovakille kuitenkin kertyy vuoden aikana keskimäärin 1785, kun taas suomalainen työläinen kuluttaa sorvin ääressä 1672 tuntia vuodestaan.

Oho, luottamuksellista tietoa

Mikäli mielessä on siis kääriä kasaan hyvät rahat ja kartuttaa säästöjä, kannattaa Bratislavan sijaan suunnata vaikkapa Dubain lämpöön tai Norjan vuonoille. Meille täkäläisistä toimistotöistä maksettava kuukausittainen palkka on toki vähemmän kuin mitä vastaavissa tehtävissä saisimme Suomessa. Se kuitenkin riittää tällä haavaa elämiseen ja olemiseen, jopa ajoittaiseen reissaamiseen silloin kun mieli toisinaan halajaa maailmalle. Totuus on kuitenkin, että suurimmalla osaa maailmasta ei mene niinkään hyvin kuin Suomella tällä hetkellä, vaikka pohjolassa taloudellinen taantuma painaakin päälle. Opiskeluaikojen arkeen nähden tämänhetkinen elintasomme on kuitenkin kokenut selvän nousun, vaikka emme omistakaan omakotitaloa, kahta henkilöautoa ja kultaistanoutajaa. Tai ehkäpä juuri siksi. Kukin tyylillään ja tarpeittensa mukaan.

Kirjoittajan innoittajina toimineet tällä kertaa:

Labour Code. Slovak Republic – Slovakia. Collection of Laws 2001-2012. Full Wording. Ministry of Labour, Social Affairs and Family of the Slovak Republic. http://www.employment.gov.sk/en/labour-employment/labour-relations/

Nominal Monthly Salary in Slovakia Rises to 770 €. The Slovak Spectator. 7.7.2012.

http://spectator.sme.sk/articles/view/46605/10/nominal_monthly_salary_in_slovakia_rises_to770.html

OECD Better Life Index – Finland. http://www.oecdbetterlifeindex.org/countries/finland/

OECD Better Life Index – Slovakia. http://www.oecdbetterlifeindex.org/countries/slovak-republic/

Viitala R, Henkilöstöjohtaminen – Strateginen kilpailutekijä. Edita Bookwell Oy 2013.

Työttömänä kotimaassa, työllistettynä ulkomailla: Työnhakua Eurooppaan

Mistä kaikki siis kohdallamme alkoi? Oikeastaan muutamasta klikkauksesta Julkisten työ- ja elinkeinopalvelujen verkkosivuilla. Allekirjoittanut ei työpaikkahaun rajausvaihtoehtoja valitessaan ollut aikaisemmin juurikaan miettinyt vaihtoehtoa ”ulkomaat”, kunnes eräänä tammikuisena iltapäivänä melkeinpä puolivahingossa päätyy rajoittamaan hakua kyseisellä hakuehdolla. Tietokoneen näytölle ilmestyy reiluhkot satakunta avointa työpaikkaa, joista suurimmassa osassa etsitään suomenkielentaitoisia työntekijöitä niin Eurooppaan kuin sen ulkopuolellekin. J:lle juuri omaa alaa koskevia avoimia työpaikkoja ei hakutuloksista varsinaisesti löydy, mutta O:n aikaisempaa koulutusta sivuavia töitä sitäkin enemmän.

Ja niin vatsanpohjassa alkaa kutkuttaa ajatus uusista maisemista. Ensimmäiset hakemukset raapustellaan hetimmiten uuden kultasuonen löydyttyä. Kuten jo aiemmin olemme maininneet, ensimmäinen hakukierros ei vielä tuota tuloksia. Toisella kierroksella tilanne kuitenkin alkaa O:n kohdalla näyttää jo melko lupaavalta, sillä useampikin yritys osoittaa kiinnostustaan muun muassa Slovakiassa, Bratislavan alueella. Hetken pohdinnan jälkeen päätämmekin keskittää yhteistä työnhakua kyseiselle suunnalle. Käytännössä kartoitamme avoimia työpaikkoja kaupungissa toimivien kansainvälisten yritysten verkkosivuilta. Useimmiten haku onnistuu suhteellisen vaivattomasti sähköisen hakulomakkeen muodossa. Slovakiassa toimii myös useita henkilöstöä välittäviä yrityksiä, kuten vaikkapa Suomestakin tuttu Manpower. Haluamme kuitenkin molemmat työsuhteen suoraan meidät työllistävän yrityksen kanssa ilman minkäänlaisia välikäsiä, joten päätämme jättää rekrytointiyritykset hakumme ulkopuolelle.

Tästä lähdettiin: Lounais-Hämäläinen järvimaisema tammi-helmikuussa 2013

Jo muutama päivä hakemusten täyttämisen jälkeen rekrytoinnista vastaavat työntekijät ottavat sähköpostitse yhteyttä puhelimitse tehtävää esiseulontaa varten. Tämän jälkeen rekrytointiprosessissa edetään kaksivaiheiseen puhelinhaastatteluun ja läpi käytyjen kahden puolitoistatuntisen haastattelukerran perusteella tehdään lopullinen rekrytointipäätös. Matkustusta kohdemaahan ei siis tarvita ja kaikki rekrytointiin liittyvät toimenpiteet hoituvat joko puhelimitse tai sähköpostin välityksellä. Haastattelut ja muu yhteydenpito slovakialaisten henkilöstöammattilaisten ja esimiesten kanssa tapahtuu englanniksi.

Muutaman viikon kestäneen hakuhässäkän jälkeen O saa työtarjouksen ja ottaa sen vastaan. Lähes päivälleen kaksi viikkoa tämän jälkeen myös J:lla on työpaikka samaisessa kaupungissa. Jahkailu ei auta. On otettava lakki kouraan ja marssittava esimiehen puheille. Onneksemme molempien sen aikainen työtilanne mahdollistaa kohtuullisen nopean siirtymän tehtävistä ja maasta toiseen, sillä siirtymäaikataulu kohdemaahan osoittautuu melko hätäiseksi. Saamme pitkälti kiittää työnantajiamme, jotka viisaina ymmärtävät meille avautuvat mahdollisuudet verrattuna sen hetkisten pätkätöiden tarjoamaan epävarmahkoon tulevaisuuteen. Siispä lentoliput varaukseen ja järjestelyrumba päälle.

Ennen työn alkamista ja varsinaisen työsopimuksen allekirjoittamista Bratislavassa on aiempi työkokemus ja koulutus varmennettava siihen erikoistuneen ulkoistetun palveluntarjoajan välityksellä. Lisäksi hoidettavana on liuta matkustamiseen ja maahanmuuttoon liittyviä asioita niin Suomessa kuin Slovakiassakin. Vaikka esimerkiksi rahallista muuttotukea onkin tarjolla, olisi allekirjoittanut henkilökohtaisesti toivonut enemmän neuvoja ensimmäisten viikkojen paperisotaan ja käytännön järjestelyihin uudessa kotimaassa. Esimerkiksi asunnon etsiminen ja ulkomaanpoliisilla vierailu tuli muuton yhteydessä hoitaa täysin itsenäisesti.

 

Ja tähän päädyttiin: keväinen kaupunkimaisema Bratislavassa maaliskuussa 2013

Verrattuna kokemuksiin työskentelystä Suomalaisissa, suhteellisen pienehköissä yrityksissä, tuntuu suurissa kansainvälisissä palvelukeskuksissa olevan päällä jatkuva työnhaku. Rekrytoinnin taustalla ovat toisinaan organisaatioissa toteutettavat jatkuvat muutokset, mutta myös työvoiman suurehko vaihtuvuus. Uusia hakijoita tuntuu olevan tarjolla suhteellisen hyvin, jolloin varsinkaan organisaation hierarkian alemmilla portailla yksittäiseen työntekijään ei välttämättä panosteta ja sitouduta samalla intensiteetillä kuin pienemmissä yrityksissä. Toisaalta myöskään työntekijöiden sitoutuminen yritykseen tai sen tavoitteisiin ei suurissa palvelukeskuksissa ole erityisen vahvalla pohjalla. Erityisesti monen työperäisen maahanmuuttajan ensisijaisina tavoitteina on pääsääntöisesti nähdä maailmaa, hankkia työkokemusta ja siirtyä muutaman vuoden työskentelyn jälkeen muualle Eurooppaan.

Siispä summa summarum: mikäli työskentely ulkomailla tuntuu varteenotettavalta vaihtoehdolta ja hyvältä välietapilta omaa urakehitystä ajateltaessa, kannattaa liikkeelle lähteä avoimen ennakkoluulottomasti. Mikäli jokin kuitenkin tuntuu hakuprosessin aikana epäilyttävältä tai ei-ammattimaiselta, kannattaa hakukanavaa tai kohdetta vaihtaa melko liukkaasti. Oma kokemuksemme on tähän asti osoittautunut hyväksi, emmekä ole joutuneet katumaan ulkomaille lähtöä. On kuitenkin todettava, että myös oma oleskelumme Bratislavassa on ajateltu väliaikaiseksi vaihtoehdoksi, joten aika näyttää koska ja mihin suuntaan nenä seuraavaksi osoittaa.

Työttömänä kotimaassa, työllistettynä ulkomailla

Työllistyminen vastavalmistuneena ei tämän hetken Suomessa ole ongelmatonta. Esimerkiksi Akavan mukaan vuonna 2013 vastavalmistuneiden korkeasti koulutettujen työttömien määrä oli suurempi kuin koskaan aiemmin. Kuitenkin yhä useampi yritys laajentaa tai siirtää toimintaansa ulkomaille markkinointi- tai myyntitoiminnan, tuotannollisen toiminnan tai näiden kaikkien muodossa. Voimakkaasti kasvavien markkinoiden ohella alhaisemmat työvoimakustannukset ovat vetäneet länsimaisia yrityksiä erityisesti Aasian suuntaan. Toimintoja sijoitetaan usein niin, että yksinkertaisempi valmistustoiminta sijoitetaan edullisen työvoiman maihin ja tuotekehitys puolestaan huippuosaamisen maihin.

Pitkälti juuri Suomen huonon työllisyystilanteen vuoksi allekirjoittaneelle ja tämän paremmalle puoliskolle heräsi ajatus töiden etsimisestä Suomen rajojen ulkopuolelta. Parempi työllistettynä ulkomailla kuin työttömänä tai pätkätöissä kotimaassa. Myös työuran alkuvaiheessa poissaolollaan loistavaa työkokemusta olisi jollakin keinolla saatava ansioluetteloon, mikäli toiveina on jonakin päivänä omistaa edes jonkinlainen kilpailukykyisyys tämän päivän kiristyneillä työmarkkinoilla. Ei tarvitse erityisen ahkerasti suorittaa internethakuja törmätäkseen vallitsevaan käsitykseen: ainakin tällä hetkellä ulkomailla työskentelyn uskotaan parantavan työllisyysmahdollisuuksia ja edistävän uralla etenemistä.

Siispä tuumasta toimeen ja hakemusta maailmalle. Ensimmäinen hakukierros tuottaa vesiperän, mutta jo muutaman kuukauden työnhaun jälkeen edessämme on muutto Keski-Eurooppaan, Slovakian pääkaupunkiin Bratislavaan. Työnhakuprosessin aikana reilun 430 000 asukkaan kaupungista paljastuu löytyvän useita suuria kansainvälisiä yrityksiä, jotka rekrytoivat henkilöstöä laajasti myös Slovakian ulkopuolelta. Kovassa kysynnässä ovat olleet erityisesti pohjoismaisten kielten taitajat. Esimerkiksi norjankielen taitoisille tuntuvat ovet olevan auki korporaatioon jos toiseenkin. Lisäksi suomalaisen on Bratislavassa mahdollista työllistyä myös kotimaisen yrityksen palvelukseen. Kaupungista kun löytyy muun muassa Kone -konsernin haarakonttori, johon useammankin kerran on haettu osaajia erityisesti erilaisiin insinööritehtäviin.

Miten työelämä sitten starttaa uudessa asuinmaassa. J:n ensimmäinen vuosi Slovakiassa sujuu tietokoneita ja teknologiaratkaisuja markkinoivan kansainvälisen yrityksen asiakaspalvelutehtävissä. O puolestaan työllistyy toisen samakaltaisen yrityksen sopimushallinnon tehtäviin. Ensimmäisen vuoden jälkeen call center –tyyppinen toimistotyö on kuitenkin nähty ja allekirjoittanut loikkaa O:n houkuttelemana sopimushallinnon tarjoamaan päiväjärjestykseen ja osaksi tuoreeltaan Madridista Bratislavaan siirrettyä uutta työtiimiä. O puolestaan siirtyy kyseisen korporaation business controls -tehtäviin. 

Useimmat yritykset ovat avanneet omat palvelukeskuksensa Bratislavaan tarkoituksena keskittyä Euroopan, Lähi-idän ja Afrikan alueiden asiakkaiden palvelemiseen. Viime vuosina Bratislavaan on keskitetty esimerkiksi asiakaspalveluun ja tilaustenhallintaan liittyviä tehtäviä eri puolilta Eurooppaa. Keskittämisen taustalla on todennäköisesti osittain maan keskeinen sijainti ja erityisesti pohjoismaihin nähden alhaisemmat työvoimakustannukset. Lisäksi puskaradion mukaan korporaatioiden nauttima alhainen tai jopa olematon verotus pitänee lokaation yritysten näkökulmasta katsottuna houkuttelevana. Toisinaan keskusteluissa kuitenkin nousee esille huoli korporaatioiden siirtymisestä itäisempään Eurooppaan entistäkin edullisemman ja heikompien oikeuksien omaavan työvoiman perässä.   

Bratislavassa sijaitsevat kansainväliset palvelukeskukset työllistävät useita tuhansia työntekijöitä, joista valtaosa on slovakkeja. Erittäin kansainvälisilläkin työpaikoilla onkin tavallista, että valtaosa työntekijöistä on kyseisen maan kansalaisia, jolloin muiden kansallisuuksien edustajista voidaan puhua vähemmistöryhminä. Pohjoismaalaisten ohella keskuksista voi löytää työntekijöitä lähes joka mantereelta. Selkeästi edustettuina ja käytäväkeskusteluissa erottuvina kieliryhminä esiin nousevat erityisesti italialaiset ja espanjalaiset työntekijät. 

Mikä sitten on työllisyystilanne Slovakiassa? Maan pääkaupungissa Bratislavassa töitä on ilmeisesti tarjolla muuhun maahan verrattuna hyvin ja työllisyysaste siten korkeampi. Koko maan työttömyysprosentti on kuitenkin vaihdellut lokakuun 2013 vajaan 14 %:n ja kuluvan vuoden heinäkuun noin 12,6 % -yksikön välillä. Suomessa vastaavat lukemat ovat kuitenkin vielä toistaiseksi pysyneet nykyisen 7,4 %:n tietämillä viime toukokuista 10,7 %:n työttömyyspiikkiä lukuun ottamatta.

Ei voida siis sanoa, ettäkö Suomen tilanne vielä näyttäisi toivottomalta. Jos nyt ei kuitenkaan toiveikkaaltakaan. Toisinaan omaatuntoa kalvaa tietoisuus siitä, että verorahamme valuvat maahan, joka ei ole maksanut esimerkiksi koulutuksestamme senttiäkään. Uskomme kuitenkin, että Suomen etua palvelee enemmän työskentely ulkomailla kuin työttömyys kotimaassa. 

Jos Luoja suo, ensi viikolla tekstiä muun muassa työnhakuprosessista. Suap jakaa ja seurata. ;)

Ja mikäli tämän postauksen aihe jäi kiinnostamaan, ohessa kirjoittajan tärpit (ja lähteet):

Slovakia Uneployment Rate. Trading Economics. http://www.tradingeconomics.com/slovakia/unemployment-rate

Suomi - Työttömyysaste – 2014. Trading Economics. http://fi.tradingeconomics.com/finland/unemployment-rate

Taulu H, Korkeasti koulutettujen työttömien määrä uusille kymmenluvuille. Akavan työttömyyskatsaus. 30.8.2013 http://www.akava.fi/tyoelama/akavalaiset_tyoelamassa/tyottomyyskatsaus/korkeasti_koulutettujen_tyottomien_maara_uusille_kymmenluvuille.9981.news

Viitala R, Henkilöstöjohtaminen – Strateginen kilpailutekijä. Edita Bookwell Oy 2013.

Kuinkas sitten kävikään

Viime päivinä on ollut varsin jännittävää. O:n samoillessa jossakin päin Tatra-vuoristoa, tuli edeltävän viikon sunnuntaipäivää kulutettua paikallisessa ostoskeskuksessa näyteikkunoiden ihailun merkeissä. Mukaan muutama ystävä ja rento meininki. Useamman tunnin kiertelyn jälkeen alkoi kuitenkin jo tehdä mieli lepuuttaa jalka-parkoja, joten seuralaisteni kanssa ostimme palleroteet (Wikiapedian ehdotelma taiwanilaisen makean teejuoman nimeksi) ja istahdimme alas maailmanparannuksen merkeissä.

Kuplajuomaa, tosin "kuplat" eivät kuvassa näy

Noin puolentunnin istuskelun jälkeen päätimme kerätä kimpsumme ja jatkaa kierrosta. Ja kuinkas sitten kävikään: allekirjoittaneen käsiveska oli luovan taukomme aikana kadonnut jälkiä jättämättä. Tutkimme penkin alusen, tähyilimme lähiympäristöä ja mahdollisia piiloja, jonne laukku olisi voinut sujahtaa. Myöskään teetä myyneen kojun läheisyydestä ei löytynyt merkkejä kadonneesta omaisuudesta. Ja pakko se oli lopulta uskoa todeksi. Joku oli juttutuokiomme aikana ehtinyt käydä nappaamassa veskan mukaansa.

Kuplia myytävänä

Seuraavaksi suuntasimmekin pikamarssia ilmoittamaan tapahtuneesta kauppakeskuksen infotiskille, josta luvattiin ilmoittaa asiasta eteenpäin paikalliselle poliisille. Onneksi käyttämämme Slovakialaisen pankin toimipiste löytyi kyseisestä ostoskeskuksesta ja sattui kaiken lisäksi olemaan avoinna sunnuntaipäivänä (!). Paikallisen pankkikortin jäädyttäminen onnistuikin suhteellisen nopeasti ja suomalaisten korttien suhteen riitti muutaman minuutin kestänyt soitto luottokuntaan. Myös paikallisen liittymän sulkeminen ja uuden sim-kortin hankinta järjestyivät vielä saman iltapäivän aikana.

Muutamassa tuokiossa tärkeimmät järjestelyt oli siis saatu tehtyä ja pian pönötimme koko konkkaronkka tuijottamassa turvakameroiden tallentamaa ihmismassan liikehdintää kellarikerroksen tarkkaamossa. Valitettavasti olimme varkaan kannalta valinneet onnistuneen taukopaikan kameroiden katvealueelta. Mahdollisuus tapahtuneen selvittämiseen todettiin olemattomaksi. Pian seuraamme liittyi paikalle hälytetty poliisi, joka tilannekatsauksen jälkeen pyysi mukaansa poliisiasemalle tapauksen tarkempaa raportointia varten. Onnekseni sain ottaa mukaan koko possen, sillä yksinäni ilman puhelinta ja kotiavaimia olo tuntui suorastaan rampautuneelta.

Asemalla listasimme kadonneet tavarat. Veskan lisäksi matkaan olivat lähteneet muun muassa koko lompakon sisältö, kuten ajo- ja pankkikortit. Kadonneitten listalle päätyivät myös ikivanha Nokialainen kännykkäni, kotiavaimet, sekä tuskalla hankittu Slovak ID -kortti. Todettiin vain, että uutta korttia kannattaisi olla hankkimassa taas jossakin vaiheessa. Ei auttanut itku markkinoilla. O:n kanssa treffit kotiovelle ja illaksi kotiin haavoja nuolemaan. Onneksi kotoa löytyi O:n vanha varakännykkänä toiminut nokialainen, jonne sujautin uuden sim-korttini.

Mutta kuinkas sitten kävikään. Seuraava päivä, maanantai ja yksi monista Slovakian kansallisista lomapäivistä. Allekirjoittanut työskentelee kotoa käsin, koska Suomessa moista pyhää ei tietenkään tunneta. Työrupeaman jälkeen istumme O:n kanssa olohuoneen sohvalla nettitv:n lumoissa, kunnes puhelin soi. Soittaja on naishenkilö paikallisesta pankista ja ilmoittaa korttieni löytyneen. Tä? Keskustelun tärkeimpänä sisältönä on puhelinnumero, josta omaisuuteni löytäjän voi tavoittaa. Puhelun jälkeen naputtelen tekstiviestin saaamaani numeroon ja alta aikayksikön saan vastauksen slovakialaiselta mieshenkilöltä. Sovimme, että keskustelua jatketaan Facebookin puolella.
 

OC Central

Keskustelun jatkuessa saan tiedokseni, että pelkkien korttien sijaan miehen tyttöystävä on samaisena maanantaina löytänyt koko käsilaukun ja vieläpä samasta ostoskeskuksesta. Toiveikkain mielin sovin tärskyt seuraavaksi iltapäiväksi lounastunnin aikaan ja O ilmoittaa tulevansa mukaani henkivartijaksi, sen verran epäluuloisia kuitenkin olemme. Jostakin syystä soittaja ei ole ilmoittanut löytyneistä tavaraoista poliisille vaan pankille. Hämmentävää, mutta mahdollisesti paikallinen tapa hoitaa asiat kuntoon. Tiedä taas näistä.

Seuraavana iltapäivänä seisoskelemme sovitussa kohtaamispaikassa täsmälleen sovitulla kellonlyömällä. Hyväntekijämme saapuu odotetusti kymmenisen minuuttiea myöhässä (koska ei ole suomalainen, vaan keskieurooppalainen) kadonneen omaisuuteni kanssa. Ja mitä löytyykään käsiveskan sisältä: koko lompakko ja suurin osa sen sisällöstä. Lompakossa kantamani reilut viisi euroa käteistä ovat toki hävinneet, mutta lähes kaikki kortit, kuten vakuutuskortti, slovak ID, suurin osa pankki- ja etukorteista, ovat yhä tallella. Myös kotiavaimet löytyvät laukun pohjalta. Käteisen lisäksi kukkarosta jää puuttumaan Nordean pankkikortti, eikä vanhasta nokialaisesta ole näköhavaintoa. Veska on likainen, mutta sen omistaja oikein tyytyväinen. Kiitämme laukun palauttajaa ja suuntamme takaisin avokonttoriin.

Iltapäivällä jäämme kuitenkin pohtimaan asuntomme lukkojen tilannetta. Vaikka avaimet löytyivät, se ei takaa, etteikö niitä olisi joku ehtinyt kopioida veskan kateissaolon aikana. Saattaa kuulostaa ylireagoinnilta, mutta kiitos slovakialaisen henkilökorttini, kotiosoitteemme on ollut täysin avoimesti kaikkien laukkuni sisältöä tutkailleiden saatavilla. Vuokraisäntämme liputtaa lukko-operaation puolesta, joten todennäkoisesti sarjoitus tai vastaava toimenpide on edessä lähitulevaisuudessa.

Ja sama pytinkin ulkoa

Summa summarum: ei pidä unohtaa, että kaikesta maailmassa vallitsevasta kurasta ja kurjuudesta huolimatta täällä telluksella on yhä olemassa myös avuliaita ja mukavia ihmisiä. Avuliasta ja mukavaa päivänjatkoa itse kullekin!

Praha – Kultainen kaupunki

Lemmenlukot maailmanvalloituksella

Tilanne muutama viikko takaperin: jälleen kerran viiikonloppu lähestyi ja pohdimme ongelmaa nimeltä ajankäyttö. Totesimme, että Tsekin tasavallan pääkaupunki Praha oli O:lta vielä näkemättä, joten viikonlopun suunta ja suunnitelmat olivat piakkoin taputeltu. Varaukseen siis hotelli ja bussiliput.

Prague Metronome Letná Parkissa

Suomessa bussi- tai junalippuja tulee harvemmin varailtua etukäteen, mutta täällä keskeisessä Euroopassa olemme useamman kerran saaneet havaita, että erityisesti bussit täyttyvät matkustajista melko huolella. Etenkin pitemmille välimatkoille liput kannattaa ostaa päivää tai paria ennen, ellei mieli jäädä pysäkille näppejään nuolemaan. Monet bussiyhtiöt operoivat netissä, joten varauksen tekeminen on helppoa. Tosin käyttämämme bussiyhtiö Eurolines ei ilmeisesti myy reiteilleen paikkalippuja. Bussilaiturilla on siis oltava odottamassa hyvissä ajoin, mikäli mielii istuskella matkakumppaninsa kanssa vierekkäin. Jos bussin kyytiin on tarkoitus hypätä puolimatkasta, voi peli kuitenkin olla jo menetetty.

John Lennon - mikäli Wikipediaa uskomme, Prahan nuorten sankari

Välimatkaa Bratislava-Praha välille kertyy n. 385 kilometriä ja yhdensuuntainen ajomatka vei maantielaivaltamme reilut neljä tuntia. Edestakainen matka yhtä hemmoa kohden kustansi 24 euroa, joten pelkistä bussilipuista ei vielä jäänyt valtaisaa lovea matkaajien kukkaroon. Hotellista kuitenkin maksoimme hitusen enemmän elokuisen matkustusajankohdan ollessa Keski-Euroopan matkailun high season-aikaa.

Hiljainen hetki Kaarlensillalla

Valitsemastamme matkustusajankohdasta johtuen saimme melko nopeasti todeta, ettemme todellakaan olleet kaupungin ainoat turistit: suurin osa Prahan nähtävyyksistä suorastaan lainehti väenpaljoutta. Muun muassa suositulla Kaarlensillalla sai kaksin käsin pidellä kiinni käsilaukustaan, eivätkä Prahan linna ja keskiaikainen käsityöläiskatu Kultainen kujakaan jääneet pahasti kakkosiksi. Myös vanhankaupungin raatihuone ja sen läheisyydestä löytyvä tähtitieteellinen kello nauttivat melkoisen turistimassan huomiota. Väentungoksesta pääsi kuitenkin helposti hengähtämään poikkeamalla muutaman korttelin päähän nähtävyyksien välittömästä läheisyydestä.

Pelottavia patsaita Hradčanyssa, eli Prahan linnan alueella

Kaupunkivertailua tehtäessä on todettava, että Bratislavaan verrattuna Praha on selkeästi kokoluokaltaan suurempi ja sen voi helposti aistia kaupungin tunnelmassa. Wikipedian mukaan Bratsilavassa asustaa noin 426 000 asukasta, kun taas Prahassa väkimäärä kipuaa noin 1,3 miljoonaan asukkaaseen. Tsekeissä myös maan taloudellinen tilanne on kuulemamme mukaan parempi kuin Slovakiassa. Matkailijalle jäikin tunne siitä, että Tsekin puolella paikat olivat hitusen siistimmät ja paremmin huolletut kuin rajan itäpuolella. Toki Bratislavastakin löytyy silmänruokaa sitä etsivälle, mutta jotenkin Praha onnistuu antamaan kokonaisuutena siistimmän ja vauraamman vaikutelman.

Malá Strana - "Pieni puoli"

Kävelystä nauttivalle matkailijalle muutaman päivän visiitti Prahassa riittää jo mainiosti antamaan jonkinlaisen kuvan kaupungista. Mikäli reissulta odottaa kohtuuhintaista ruokaa, edullista olutta ja keskiaikaista tunnelmaa, on Praha poikkeamisen arvoinen kaupunki. Kaksi littipeukkua nousi pystyyn ainakin tältä suunnalta.

Littipeukuttajat J & O

 

On tässä ilmoja pidellyt

Lunta tuprahteli keskieurooppalaiselta taivaalta eilen aamulla. Heppoisen näköiset hahtuvat tosin menivät ja sulivat saman tein, joten valkeaa maata ei näyttäisi olevan luvassa, mikäli sellaista nyt ylipäänsä onkaan tulossa. Slovakian talvi on siis vielä suurilta osin kokematta, vaikka maaliskuussa saimmekin pieniä maistiaisia kuun alkupuolella yllättäneen takatalven, eli muutaman päivän kestäneen lumi- ja räntäsateen muodossa. 

Maaliskuu 2013

Helmikuu 2013

Slovakian ilmasto on mannermainen ja kuulemamme mukaan talvet ovat lumisia erityisesti vuoristoisilla seuduilla. Noin yleensä ottaen Slovakiassa saadaan talviaikana nautiskella pääosin kosteasta ja kylmästä kelistä. Kosteasta jopa siihen malliin, että parhaiksi talvikengiksi saattavat Kuomien sijaan osoittautua marjametsältä tutut kumisaappaat. Seuraavassa Suomesta saapuvassa postipakettilähetyksessä saisi siis mielellään olla kahdet Kontiot, kiitos.

Suomen olosuhteisiin verrattuna talvi on kuitenkin leuto. Slovakian Tour Guiden (www.slovensko.com) mukaan Bratislava kuuluu maan lämpimimpiin alueisiin, joissa talviajan lämpöasteet seilaavat yleisimmin -5 ja +10 celsiuksen välimaastossa. Öiseen aikaan lämpötila saattaa sukeltaa kymmenen pakkasasteen lukemiin. Suomalaista moiset pikkupakkaset eivät vielä pelota, joten sekä O:n että J:n talvitakit ovat toistaiseksi saaneet lämmittää vaatekomeron muovihenkareita. Monet paikalliset näyttävät kuitenkin jo kietoutuneen toppaan ja tekoturkiksiin ja mallia on ilmeisesti jossakin vaiheessa seurattava, mikäli haluaa välttää kummastelevat katseet keskikaupungin ratikkapysäkeillä.

  

Lumi oli liikaa - joku jäi jumiin

Taka-taka-talvi - maaliskuinen Bratislava

Pohjoisen Euroopan talvista keskusteltaessa nousee Slovakeille mieleen kylmyyden lisäksi yleensä talven pimeys. Marraskuisessa Bratislavassa pimeys ei kuitenkaan tunnu erityisen kaukaiselta. Aamulla puoli kahdeksan maissa työmatkan alkaessa aurinko on jo noussut, mutta viiden jälkeen iltapäivällä tapahtuva kotiin könyäminen onkin jo aivan eri asia, silloin on nimittäin jo kohtalaisen pimeää. Lumettomassa maisemassa syksyinen pimeys kun tuntuu pimeydeltä.

Pohjoista pimeyttä olisi kuitenkin tarkoitus piipahtaa ihastelemassa joulunpyhinä. Toivomme, että meitä ovat vastassa hanget korkeat, nietokset ja saamme vihdoin selvittää, onko Slovakia tehnyt meistä keskieurooppalaisia. Leppoista alkavaa talvea itse kullekin säädylle!