Kusti polkee

Maisemia Hainburgista, Itävallasta huhtikuulta 2014

Jossain aiemmassa postauksessa tulikin jo mainittua, että slovakit ovat innokkaita pyöräilijöitä. Työmatkansa paikalliset taittavat lähinnä autolla tai julkisilla, mutta vapaa-ajan koittaessa ja sään niin salliessa, pyörä kaivetaan esiin ja lähdetään ulkosalle sotkemaan. Kun suomalaiselle pyörä on pikemminkin yksi kulkuneuvo muiden joukossa, slovakille kyseessä on urheiluväline. Kaupunkialueella pyöräilijöitä ei siis juurikaan näe, eikä liikenteessä ole erityisemmin otettu fillarikansaa huomioon. Kaupunkien ulkopuolella levittäytyy kuitenkin hyvä verkosto erilaisia pyöräilymahdollisuuksia ja pyöräteitä pääsee sotkemaan sydämensä kyllyydestä niin tasaisella kuin kumpuilevallakin maastolla.

Siltamuotia Itävallan puolelta, maaliskuu 2014

Asenne-eron huomaa usein myös urheilullisesta vaatetuksesta: pyörälenkille lähtevä slovakki on sonnustautunut päästä varpaisiin pyöräilykaupoissa myytäviin tamineisiin aina haaroista pehmustettuja pyöräilyhousuja myöten. Ensikohtaamiseni kyseisen vaatekappaleen kanssa onkin viimevuosien aikana noussut mieleen useampaankin otteeseen. Muistan yhä, miten yläasteaikoinani eläkkeelle jäänyt rehtorimme osoittautui innokkaaksi pyöräilijäksi ja viimeisen lukuvuoden lopulla oppilaskunta päätti muistaa miestä pyöräilyaiheisella paketilla. Erityisesti läksiäislahjassa mukana olleet pehmustetut pyöräilyhousut aiheuttivat hilpeyttä ja nauruntyrskähdyksiä. Muutama tunti polkemista hybridipyörän kivikovalla satulalla on kuitenkin saanut allekirjoittaneen toisiin aatoksiin ja ajattelemaan istumismukavuutta vaippahousufiiliksestä huolimatta.

Pyöräretkellä Unkarissa kesällä 2013

Tänä keväänä mahdollisuus nousta pyörän satulaan aukeni ainakin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna verraten aikaisin. Vuoden 2015 pyöräilykausi tuli avattua kuluvana viikonloppuna lauantain sään helliessä auringonpaisteella ja yhdellätoista lämpöasteella. Suuntasimme suomalais-slovakialais-espanjalaisella seurueella Tonavan rantaa myötäilevälle pyörätielle ja otimme kurssin länteen. Päivän saldona noin 50 kilometriä pyöräilyä Itävallan puolella sijaitsevaan Hainburgin kylään ja takaisin Bratislavaan. Verkkaiseen matkantekoon hurahti reiluhkosti tunteja, mutta toisaalta antoi pehmeän laskun lajiin.

Kevään 2014 pyöräretken maisemia Neusiedler-järven tuntumasta Itävallasta

Tauon paikka

Edellisellä kerralla talven tauon jälkeen allekirjoittanut nimittäin erehtyi O:n ja erään ruotsalaiskollegansa innoittamana pyöräilemään aina Wieniin asti. Kuuden tunnin hikipäisen pyöräilyn jälkeen etsimme edelleen parasta reittiä suurkaupungin rautatieasemalle reisilihasten huutaessa tuskasta. Koska pyöräreitit eivät ole valaistuja ja pyörävalot kaukana valonheittimistä, olisimme joutuneet taivaltamaan takaisin Slovakian puolelle pimeässä. Toisaalta kirjoittajan väsymys koki viimeisten kilometrien aikana suorastaan eksponentiaalisen kasvun. Rautatieaseman pakoillessa etsijöitään mielessä kävi useampaakin otteeseen polkupyörän sijoittaminen Tonavan pohjalle ja loppumatkan taittaminen taksilla.

Hainburg huhtikuussa 2014

Maitohapoista ja puutuneesta takalistosta huolimatta pyöräily voi olla mukavaa ajanvietettä sekä edullinen keino tutustua lähialueen maastoon ja nähtävyyksiin. Erityisen mukavaa hyvällä reissuseuralla ja kauniilla säällä varustettuna. Pyörän päällä on myös helppo saada hiki virtaamaan ja syke hipomaan pilviä. Ihan kelpo urheilua siis, vaikkei allekirjoittaneen ehdottomiin suosikkilajeihin kuulukaan.

Joet tulvimaan itke

Pakko myöntää, että viimeisten viikkojen aikana kotinurkilla vallinnut säätila on ollut suorastaan masentava. Huhtikuu, etenkin loppupuoliskoltaan, oli Keski-Euroopassa ilmeisesti normaalia lämpimämpi. Ainakin Bratislavassa lämpöasteet kipusivat parhaina päivinä jopa yli 25 celsiusasteen ja jo muutaman kaupungilla tepastellun päivän jälkeen t-paidan malliset rusketusrajat alkoivat tehdä tuloaan kaulaan ja käsivarsiin. Eikä harmittanut yhtään. Kunnes kelkka kääntyi. 

Nyt kesäkuun alussa keli muistuttaa pikemminkin syyskuun viimaa ja vihmontaa, joka täkäläisillä tuulilla tarkoittaa työmatkan taittamista tukka naamalla ja sateenvarjo soikeana. Kun nykyistä kotikaupunkia halkoo lisäksi yksi Euroopan suurista joista, voi nokkelana arvata mitä tapahtuu, kun vesi ei lopulta enää jaksa ahtautua uomaansa. Kyllä, joki tulvii. 

 

Kun ei ole kasvanut lapsuuttaan Pohjanmaalla, on vaikea käsittää, millaisesta ilmiöstä kaiken kaikkiaan voikaan olla kysymys. Pahimmillaan tiet ovat poikki, ihmisiä joudutaan evakuoimaan ja mikään ei toimi. Tuskaisin tilanne taitaa tällä hetkellä vallita Saksassa, jossa tilanne monilla seuduilla on juuri edellä mainitun kaltainen. Täällä Slovakiassa vesi tuskin jaksaa kiivetä allekirjoittaneen omalle pihamaalle asti, mutta eipä takuulla naurattaisi, jos oma torppa sijaitsisikin Pertžalkan kaupunginosassa. Tuossa Keski-Euroopan suurimmassa betonilähiössä teitä on jouduttu sulkemaan ja katujen varsille parkkeeraaminen on poliisin toimesta estetty. 

 

  

O piipahti eilen kävelyllä tulvivan Tonavan läheisyydessä J:n viettäessä iltapäivää kahvakuulan kanssa. Leveyttään reilusti lisännyttä jokea oli saapunut ihmettelemään jokunen muukin kaupunkilainen kameroineen, O:n mukaan jopa melkein kaikki muut, paitsi J. Ilmiöstä todistaa myös seuraava YouTube –pätkä, jonka myötä kauempanakin asuva voi päästä mukavasti, ja ennen kaikkea, kuivin jaloin ihastelemaan sitä, miltä täkäläinen maisema näyttää, kun vedenpinta päättää yllättäen nousta kymmenisen metriä normaalia korkeammalle. Enjoy!