Talvi tuli, lumi suli

Uusi vuosi 2015 on polkaistu käyntiin. Tai oikeastaan jo lähemmäs kuukausi sitten. Vietimme O:n kanssa joulunpyhät ja uudenvuoden Suomessa suhaillen edestaikaisin idän, lännen ja etelän välillä. Välistä viritimme kotitoimiston pystyyn milloin kenenkin olohuoneessa. Mutta mikä tärkeintä, saimme viettää kotimaassa lähes kokonaisen kuukauden nauttien perheen ja ystävien seurasta. Parempaa ei olisi voinut ollakaan.

Tammikuinen sunnuntaiaamu

Palasimme Slovakiaan loppiaisena, joka muuten täälläkin on kansallinen pyhäpäivä. On pakko tunnustaa, että paluu takaisin keskieurooppalaiseen arkeen ei sujunut täysin kivuttomasti ja suomiloman tunnelmat pyörivät mielessä haikeina muutaman ensimmäisen työpäivän. Toisaalta nyt jälkikäteen tuntuu, että paluun jälkeiset tammikuun viikot ovat hujahtaneet ohi pikavauhdilla ja kohta helmikuu jo kolkutteleekin ovella.

Bratislavan talvi on myös päässyt yllättämään. Eilinen toi nimittäin tullessaan sankahkon lumisateen ja koko päivän kestäneen tupruttelun jälkeen on maa vielä tänään täysin valkea. Sääennusteen mukaan lunta pitäisi sadella tulevalla viikolla useampaankin otteeseen. Pääsääntöisesti lämpötilat ovat kuitenkin pyörineet nollan ja muutamien plusasteiden tuntumassa, joten yöajan muutamat pakkasasteet tuskin saavat lunta pysymään kovin pitkäaikaisena ilmiönä. Mutta lunta se on nuoskalumikin. Ja todennäköisesti sekoittaa liikenteen jossakin vaiheessa. Maanantaiaamun työmatkaa odotellessa siis.

Takapihan maauimala odottaa kesää

Vuosi takaperin talvea vietettiin kuulemma paikallistenkin mukaan melko vähälumisena: valkoisia hahtuvia sattui osumaan maahan lähinnä muutaman hassun päivän ajan. Suomalaisesta näkövinkkelistä katsottuna vietimme siis talven sijaan neljä-viisi kuukautta kestäneen loputtoman tuntuisen kostean ja sumuisen marraskuun. Ei sillä että valtavalla ikävällä kaipaisimme kolmenkymmenen pakkasasteen purevuutta, mutta toisinaan täällä sateen ja loskan keskellä mieli kaipaa talvisen pakkaspäivän kuulautta.

Joulu meni ja katkaisi arkirutiinien lisäksi myös japaninmatkamme juttusarjan, joten lisää tekstiä ja kuvia nousevan auringon maasta on vielä luvassa.

Sohjot pois

Työttömänä kotimaassa, työllistettynä ulkomailla: Työnhakua Eurooppaan

Mistä kaikki siis kohdallamme alkoi? Oikeastaan muutamasta klikkauksesta Julkisten työ- ja elinkeinopalvelujen verkkosivuilla. Allekirjoittanut ei työpaikkahaun rajausvaihtoehtoja valitessaan ollut aikaisemmin juurikaan miettinyt vaihtoehtoa ”ulkomaat”, kunnes eräänä tammikuisena iltapäivänä melkeinpä puolivahingossa päätyy rajoittamaan hakua kyseisellä hakuehdolla. Tietokoneen näytölle ilmestyy reiluhkot satakunta avointa työpaikkaa, joista suurimmassa osassa etsitään suomenkielentaitoisia työntekijöitä niin Eurooppaan kuin sen ulkopuolellekin. J:lle juuri omaa alaa koskevia avoimia työpaikkoja ei hakutuloksista varsinaisesti löydy, mutta O:n aikaisempaa koulutusta sivuavia töitä sitäkin enemmän.

Ja niin vatsanpohjassa alkaa kutkuttaa ajatus uusista maisemista. Ensimmäiset hakemukset raapustellaan hetimmiten uuden kultasuonen löydyttyä. Kuten jo aiemmin olemme maininneet, ensimmäinen hakukierros ei vielä tuota tuloksia. Toisella kierroksella tilanne kuitenkin alkaa O:n kohdalla näyttää jo melko lupaavalta, sillä useampikin yritys osoittaa kiinnostustaan muun muassa Slovakiassa, Bratislavan alueella. Hetken pohdinnan jälkeen päätämmekin keskittää yhteistä työnhakua kyseiselle suunnalle. Käytännössä kartoitamme avoimia työpaikkoja kaupungissa toimivien kansainvälisten yritysten verkkosivuilta. Useimmiten haku onnistuu suhteellisen vaivattomasti sähköisen hakulomakkeen muodossa. Slovakiassa toimii myös useita henkilöstöä välittäviä yrityksiä, kuten vaikkapa Suomestakin tuttu Manpower. Haluamme kuitenkin molemmat työsuhteen suoraan meidät työllistävän yrityksen kanssa ilman minkäänlaisia välikäsiä, joten päätämme jättää rekrytointiyritykset hakumme ulkopuolelle.

Tästä lähdettiin: Lounais-Hämäläinen järvimaisema tammi-helmikuussa 2013

Jo muutama päivä hakemusten täyttämisen jälkeen rekrytoinnista vastaavat työntekijät ottavat sähköpostitse yhteyttä puhelimitse tehtävää esiseulontaa varten. Tämän jälkeen rekrytointiprosessissa edetään kaksivaiheiseen puhelinhaastatteluun ja läpi käytyjen kahden puolitoistatuntisen haastattelukerran perusteella tehdään lopullinen rekrytointipäätös. Matkustusta kohdemaahan ei siis tarvita ja kaikki rekrytointiin liittyvät toimenpiteet hoituvat joko puhelimitse tai sähköpostin välityksellä. Haastattelut ja muu yhteydenpito slovakialaisten henkilöstöammattilaisten ja esimiesten kanssa tapahtuu englanniksi.

Muutaman viikon kestäneen hakuhässäkän jälkeen O saa työtarjouksen ja ottaa sen vastaan. Lähes päivälleen kaksi viikkoa tämän jälkeen myös J:lla on työpaikka samaisessa kaupungissa. Jahkailu ei auta. On otettava lakki kouraan ja marssittava esimiehen puheille. Onneksemme molempien sen aikainen työtilanne mahdollistaa kohtuullisen nopean siirtymän tehtävistä ja maasta toiseen, sillä siirtymäaikataulu kohdemaahan osoittautuu melko hätäiseksi. Saamme pitkälti kiittää työnantajiamme, jotka viisaina ymmärtävät meille avautuvat mahdollisuudet verrattuna sen hetkisten pätkätöiden tarjoamaan epävarmahkoon tulevaisuuteen. Siispä lentoliput varaukseen ja järjestelyrumba päälle.

Ennen työn alkamista ja varsinaisen työsopimuksen allekirjoittamista Bratislavassa on aiempi työkokemus ja koulutus varmennettava siihen erikoistuneen ulkoistetun palveluntarjoajan välityksellä. Lisäksi hoidettavana on liuta matkustamiseen ja maahanmuuttoon liittyviä asioita niin Suomessa kuin Slovakiassakin. Vaikka esimerkiksi rahallista muuttotukea onkin tarjolla, olisi allekirjoittanut henkilökohtaisesti toivonut enemmän neuvoja ensimmäisten viikkojen paperisotaan ja käytännön järjestelyihin uudessa kotimaassa. Esimerkiksi asunnon etsiminen ja ulkomaanpoliisilla vierailu tuli muuton yhteydessä hoitaa täysin itsenäisesti.

 

Ja tähän päädyttiin: keväinen kaupunkimaisema Bratislavassa maaliskuussa 2013

Verrattuna kokemuksiin työskentelystä Suomalaisissa, suhteellisen pienehköissä yrityksissä, tuntuu suurissa kansainvälisissä palvelukeskuksissa olevan päällä jatkuva työnhaku. Rekrytoinnin taustalla ovat toisinaan organisaatioissa toteutettavat jatkuvat muutokset, mutta myös työvoiman suurehko vaihtuvuus. Uusia hakijoita tuntuu olevan tarjolla suhteellisen hyvin, jolloin varsinkaan organisaation hierarkian alemmilla portailla yksittäiseen työntekijään ei välttämättä panosteta ja sitouduta samalla intensiteetillä kuin pienemmissä yrityksissä. Toisaalta myöskään työntekijöiden sitoutuminen yritykseen tai sen tavoitteisiin ei suurissa palvelukeskuksissa ole erityisen vahvalla pohjalla. Erityisesti monen työperäisen maahanmuuttajan ensisijaisina tavoitteina on pääsääntöisesti nähdä maailmaa, hankkia työkokemusta ja siirtyä muutaman vuoden työskentelyn jälkeen muualle Eurooppaan.

Siispä summa summarum: mikäli työskentely ulkomailla tuntuu varteenotettavalta vaihtoehdolta ja hyvältä välietapilta omaa urakehitystä ajateltaessa, kannattaa liikkeelle lähteä avoimen ennakkoluulottomasti. Mikäli jokin kuitenkin tuntuu hakuprosessin aikana epäilyttävältä tai ei-ammattimaiselta, kannattaa hakukanavaa tai kohdetta vaihtaa melko liukkaasti. Oma kokemuksemme on tähän asti osoittautunut hyväksi, emmekä ole joutuneet katumaan ulkomaille lähtöä. On kuitenkin todettava, että myös oma oleskelumme Bratislavassa on ajateltu väliaikaiseksi vaihtoehdoksi, joten aika näyttää koska ja mihin suuntaan nenä seuraavaksi osoittaa.

Työttömänä kotimaassa, työllistettynä ulkomailla

Työllistyminen vastavalmistuneena ei tämän hetken Suomessa ole ongelmatonta. Esimerkiksi Akavan mukaan vuonna 2013 vastavalmistuneiden korkeasti koulutettujen työttömien määrä oli suurempi kuin koskaan aiemmin. Kuitenkin yhä useampi yritys laajentaa tai siirtää toimintaansa ulkomaille markkinointi- tai myyntitoiminnan, tuotannollisen toiminnan tai näiden kaikkien muodossa. Voimakkaasti kasvavien markkinoiden ohella alhaisemmat työvoimakustannukset ovat vetäneet länsimaisia yrityksiä erityisesti Aasian suuntaan. Toimintoja sijoitetaan usein niin, että yksinkertaisempi valmistustoiminta sijoitetaan edullisen työvoiman maihin ja tuotekehitys puolestaan huippuosaamisen maihin.

Pitkälti juuri Suomen huonon työllisyystilanteen vuoksi allekirjoittaneelle ja tämän paremmalle puoliskolle heräsi ajatus töiden etsimisestä Suomen rajojen ulkopuolelta. Parempi työllistettynä ulkomailla kuin työttömänä tai pätkätöissä kotimaassa. Myös työuran alkuvaiheessa poissaolollaan loistavaa työkokemusta olisi jollakin keinolla saatava ansioluetteloon, mikäli toiveina on jonakin päivänä omistaa edes jonkinlainen kilpailukykyisyys tämän päivän kiristyneillä työmarkkinoilla. Ei tarvitse erityisen ahkerasti suorittaa internethakuja törmätäkseen vallitsevaan käsitykseen: ainakin tällä hetkellä ulkomailla työskentelyn uskotaan parantavan työllisyysmahdollisuuksia ja edistävän uralla etenemistä.

Siispä tuumasta toimeen ja hakemusta maailmalle. Ensimmäinen hakukierros tuottaa vesiperän, mutta jo muutaman kuukauden työnhaun jälkeen edessämme on muutto Keski-Eurooppaan, Slovakian pääkaupunkiin Bratislavaan. Työnhakuprosessin aikana reilun 430 000 asukkaan kaupungista paljastuu löytyvän useita suuria kansainvälisiä yrityksiä, jotka rekrytoivat henkilöstöä laajasti myös Slovakian ulkopuolelta. Kovassa kysynnässä ovat olleet erityisesti pohjoismaisten kielten taitajat. Esimerkiksi norjankielen taitoisille tuntuvat ovet olevan auki korporaatioon jos toiseenkin. Lisäksi suomalaisen on Bratislavassa mahdollista työllistyä myös kotimaisen yrityksen palvelukseen. Kaupungista kun löytyy muun muassa Kone -konsernin haarakonttori, johon useammankin kerran on haettu osaajia erityisesti erilaisiin insinööritehtäviin.

Miten työelämä sitten starttaa uudessa asuinmaassa. J:n ensimmäinen vuosi Slovakiassa sujuu tietokoneita ja teknologiaratkaisuja markkinoivan kansainvälisen yrityksen asiakaspalvelutehtävissä. O puolestaan työllistyy toisen samakaltaisen yrityksen sopimushallinnon tehtäviin. Ensimmäisen vuoden jälkeen call center –tyyppinen toimistotyö on kuitenkin nähty ja allekirjoittanut loikkaa O:n houkuttelemana sopimushallinnon tarjoamaan päiväjärjestykseen ja osaksi tuoreeltaan Madridista Bratislavaan siirrettyä uutta työtiimiä. O puolestaan siirtyy kyseisen korporaation business controls -tehtäviin. 

Useimmat yritykset ovat avanneet omat palvelukeskuksensa Bratislavaan tarkoituksena keskittyä Euroopan, Lähi-idän ja Afrikan alueiden asiakkaiden palvelemiseen. Viime vuosina Bratislavaan on keskitetty esimerkiksi asiakaspalveluun ja tilaustenhallintaan liittyviä tehtäviä eri puolilta Eurooppaa. Keskittämisen taustalla on todennäköisesti osittain maan keskeinen sijainti ja erityisesti pohjoismaihin nähden alhaisemmat työvoimakustannukset. Lisäksi puskaradion mukaan korporaatioiden nauttima alhainen tai jopa olematon verotus pitänee lokaation yritysten näkökulmasta katsottuna houkuttelevana. Toisinaan keskusteluissa kuitenkin nousee esille huoli korporaatioiden siirtymisestä itäisempään Eurooppaan entistäkin edullisemman ja heikompien oikeuksien omaavan työvoiman perässä.   

Bratislavassa sijaitsevat kansainväliset palvelukeskukset työllistävät useita tuhansia työntekijöitä, joista valtaosa on slovakkeja. Erittäin kansainvälisilläkin työpaikoilla onkin tavallista, että valtaosa työntekijöistä on kyseisen maan kansalaisia, jolloin muiden kansallisuuksien edustajista voidaan puhua vähemmistöryhminä. Pohjoismaalaisten ohella keskuksista voi löytää työntekijöitä lähes joka mantereelta. Selkeästi edustettuina ja käytäväkeskusteluissa erottuvina kieliryhminä esiin nousevat erityisesti italialaiset ja espanjalaiset työntekijät. 

Mikä sitten on työllisyystilanne Slovakiassa? Maan pääkaupungissa Bratislavassa töitä on ilmeisesti tarjolla muuhun maahan verrattuna hyvin ja työllisyysaste siten korkeampi. Koko maan työttömyysprosentti on kuitenkin vaihdellut lokakuun 2013 vajaan 14 %:n ja kuluvan vuoden heinäkuun noin 12,6 % -yksikön välillä. Suomessa vastaavat lukemat ovat kuitenkin vielä toistaiseksi pysyneet nykyisen 7,4 %:n tietämillä viime toukokuista 10,7 %:n työttömyyspiikkiä lukuun ottamatta.

Ei voida siis sanoa, ettäkö Suomen tilanne vielä näyttäisi toivottomalta. Jos nyt ei kuitenkaan toiveikkaaltakaan. Toisinaan omaatuntoa kalvaa tietoisuus siitä, että verorahamme valuvat maahan, joka ei ole maksanut esimerkiksi koulutuksestamme senttiäkään. Uskomme kuitenkin, että Suomen etua palvelee enemmän työskentely ulkomailla kuin työttömyys kotimaassa. 

Jos Luoja suo, ensi viikolla tekstiä muun muassa työnhakuprosessista. Suap jakaa ja seurata. ;)

Ja mikäli tämän postauksen aihe jäi kiinnostamaan, ohessa kirjoittajan tärpit (ja lähteet):

Slovakia Uneployment Rate. Trading Economics. http://www.tradingeconomics.com/slovakia/unemployment-rate

Suomi - Työttömyysaste – 2014. Trading Economics. http://fi.tradingeconomics.com/finland/unemployment-rate

Taulu H, Korkeasti koulutettujen työttömien määrä uusille kymmenluvuille. Akavan työttömyyskatsaus. 30.8.2013 http://www.akava.fi/tyoelama/akavalaiset_tyoelamassa/tyottomyyskatsaus/korkeasti_koulutettujen_tyottomien_maara_uusille_kymmenluvuille.9981.news

Viitala R, Henkilöstöjohtaminen – Strateginen kilpailutekijä. Edita Bookwell Oy 2013.

Kuinkas sitten kävikään

Viime päivinä on ollut varsin jännittävää. O:n samoillessa jossakin päin Tatra-vuoristoa, tuli edeltävän viikon sunnuntaipäivää kulutettua paikallisessa ostoskeskuksessa näyteikkunoiden ihailun merkeissä. Mukaan muutama ystävä ja rento meininki. Useamman tunnin kiertelyn jälkeen alkoi kuitenkin jo tehdä mieli lepuuttaa jalka-parkoja, joten seuralaisteni kanssa ostimme palleroteet (Wikiapedian ehdotelma taiwanilaisen makean teejuoman nimeksi) ja istahdimme alas maailmanparannuksen merkeissä.

Kuplajuomaa, tosin "kuplat" eivät kuvassa näy

Noin puolentunnin istuskelun jälkeen päätimme kerätä kimpsumme ja jatkaa kierrosta. Ja kuinkas sitten kävikään: allekirjoittaneen käsiveska oli luovan taukomme aikana kadonnut jälkiä jättämättä. Tutkimme penkin alusen, tähyilimme lähiympäristöä ja mahdollisia piiloja, jonne laukku olisi voinut sujahtaa. Myöskään teetä myyneen kojun läheisyydestä ei löytynyt merkkejä kadonneesta omaisuudesta. Ja pakko se oli lopulta uskoa todeksi. Joku oli juttutuokiomme aikana ehtinyt käydä nappaamassa veskan mukaansa.

Kuplia myytävänä

Seuraavaksi suuntasimmekin pikamarssia ilmoittamaan tapahtuneesta kauppakeskuksen infotiskille, josta luvattiin ilmoittaa asiasta eteenpäin paikalliselle poliisille. Onneksi käyttämämme Slovakialaisen pankin toimipiste löytyi kyseisestä ostoskeskuksesta ja sattui kaiken lisäksi olemaan avoinna sunnuntaipäivänä (!). Paikallisen pankkikortin jäädyttäminen onnistuikin suhteellisen nopeasti ja suomalaisten korttien suhteen riitti muutaman minuutin kestänyt soitto luottokuntaan. Myös paikallisen liittymän sulkeminen ja uuden sim-kortin hankinta järjestyivät vielä saman iltapäivän aikana.

Muutamassa tuokiossa tärkeimmät järjestelyt oli siis saatu tehtyä ja pian pönötimme koko konkkaronkka tuijottamassa turvakameroiden tallentamaa ihmismassan liikehdintää kellarikerroksen tarkkaamossa. Valitettavasti olimme varkaan kannalta valinneet onnistuneen taukopaikan kameroiden katvealueelta. Mahdollisuus tapahtuneen selvittämiseen todettiin olemattomaksi. Pian seuraamme liittyi paikalle hälytetty poliisi, joka tilannekatsauksen jälkeen pyysi mukaansa poliisiasemalle tapauksen tarkempaa raportointia varten. Onnekseni sain ottaa mukaan koko possen, sillä yksinäni ilman puhelinta ja kotiavaimia olo tuntui suorastaan rampautuneelta.

Asemalla listasimme kadonneet tavarat. Veskan lisäksi matkaan olivat lähteneet muun muassa koko lompakon sisältö, kuten ajo- ja pankkikortit. Kadonneitten listalle päätyivät myös ikivanha Nokialainen kännykkäni, kotiavaimet, sekä tuskalla hankittu Slovak ID -kortti. Todettiin vain, että uutta korttia kannattaisi olla hankkimassa taas jossakin vaiheessa. Ei auttanut itku markkinoilla. O:n kanssa treffit kotiovelle ja illaksi kotiin haavoja nuolemaan. Onneksi kotoa löytyi O:n vanha varakännykkänä toiminut nokialainen, jonne sujautin uuden sim-korttini.

Mutta kuinkas sitten kävikään. Seuraava päivä, maanantai ja yksi monista Slovakian kansallisista lomapäivistä. Allekirjoittanut työskentelee kotoa käsin, koska Suomessa moista pyhää ei tietenkään tunneta. Työrupeaman jälkeen istumme O:n kanssa olohuoneen sohvalla nettitv:n lumoissa, kunnes puhelin soi. Soittaja on naishenkilö paikallisesta pankista ja ilmoittaa korttieni löytyneen. Tä? Keskustelun tärkeimpänä sisältönä on puhelinnumero, josta omaisuuteni löytäjän voi tavoittaa. Puhelun jälkeen naputtelen tekstiviestin saaamaani numeroon ja alta aikayksikön saan vastauksen slovakialaiselta mieshenkilöltä. Sovimme, että keskustelua jatketaan Facebookin puolella.
 

OC Central

Keskustelun jatkuessa saan tiedokseni, että pelkkien korttien sijaan miehen tyttöystävä on samaisena maanantaina löytänyt koko käsilaukun ja vieläpä samasta ostoskeskuksesta. Toiveikkain mielin sovin tärskyt seuraavaksi iltapäiväksi lounastunnin aikaan ja O ilmoittaa tulevansa mukaani henkivartijaksi, sen verran epäluuloisia kuitenkin olemme. Jostakin syystä soittaja ei ole ilmoittanut löytyneistä tavaraoista poliisille vaan pankille. Hämmentävää, mutta mahdollisesti paikallinen tapa hoitaa asiat kuntoon. Tiedä taas näistä.

Seuraavana iltapäivänä seisoskelemme sovitussa kohtaamispaikassa täsmälleen sovitulla kellonlyömällä. Hyväntekijämme saapuu odotetusti kymmenisen minuuttiea myöhässä (koska ei ole suomalainen, vaan keskieurooppalainen) kadonneen omaisuuteni kanssa. Ja mitä löytyykään käsiveskan sisältä: koko lompakko ja suurin osa sen sisällöstä. Lompakossa kantamani reilut viisi euroa käteistä ovat toki hävinneet, mutta lähes kaikki kortit, kuten vakuutuskortti, slovak ID, suurin osa pankki- ja etukorteista, ovat yhä tallella. Myös kotiavaimet löytyvät laukun pohjalta. Käteisen lisäksi kukkarosta jää puuttumaan Nordean pankkikortti, eikä vanhasta nokialaisesta ole näköhavaintoa. Veska on likainen, mutta sen omistaja oikein tyytyväinen. Kiitämme laukun palauttajaa ja suuntamme takaisin avokonttoriin.

Iltapäivällä jäämme kuitenkin pohtimaan asuntomme lukkojen tilannetta. Vaikka avaimet löytyivät, se ei takaa, etteikö niitä olisi joku ehtinyt kopioida veskan kateissaolon aikana. Saattaa kuulostaa ylireagoinnilta, mutta kiitos slovakialaisen henkilökorttini, kotiosoitteemme on ollut täysin avoimesti kaikkien laukkuni sisältöä tutkailleiden saatavilla. Vuokraisäntämme liputtaa lukko-operaation puolesta, joten todennäkoisesti sarjoitus tai vastaava toimenpide on edessä lähitulevaisuudessa.

Ja sama pytinkin ulkoa

Summa summarum: ei pidä unohtaa, että kaikesta maailmassa vallitsevasta kurasta ja kurjuudesta huolimatta täällä telluksella on yhä olemassa myös avuliaita ja mukavia ihmisiä. Avuliasta ja mukavaa päivänjatkoa itse kullekin!

Praha – Kultainen kaupunki

Lemmenlukot maailmanvalloituksella

Tilanne muutama viikko takaperin: jälleen kerran viiikonloppu lähestyi ja pohdimme ongelmaa nimeltä ajankäyttö. Totesimme, että Tsekin tasavallan pääkaupunki Praha oli O:lta vielä näkemättä, joten viikonlopun suunta ja suunnitelmat olivat piakkoin taputeltu. Varaukseen siis hotelli ja bussiliput.

Prague Metronome Letná Parkissa

Suomessa bussi- tai junalippuja tulee harvemmin varailtua etukäteen, mutta täällä keskeisessä Euroopassa olemme useamman kerran saaneet havaita, että erityisesti bussit täyttyvät matkustajista melko huolella. Etenkin pitemmille välimatkoille liput kannattaa ostaa päivää tai paria ennen, ellei mieli jäädä pysäkille näppejään nuolemaan. Monet bussiyhtiöt operoivat netissä, joten varauksen tekeminen on helppoa. Tosin käyttämämme bussiyhtiö Eurolines ei ilmeisesti myy reiteilleen paikkalippuja. Bussilaiturilla on siis oltava odottamassa hyvissä ajoin, mikäli mielii istuskella matkakumppaninsa kanssa vierekkäin. Jos bussin kyytiin on tarkoitus hypätä puolimatkasta, voi peli kuitenkin olla jo menetetty.

John Lennon - mikäli Wikipediaa uskomme, Prahan nuorten sankari

Välimatkaa Bratislava-Praha välille kertyy n. 385 kilometriä ja yhdensuuntainen ajomatka vei maantielaivaltamme reilut neljä tuntia. Edestakainen matka yhtä hemmoa kohden kustansi 24 euroa, joten pelkistä bussilipuista ei vielä jäänyt valtaisaa lovea matkaajien kukkaroon. Hotellista kuitenkin maksoimme hitusen enemmän elokuisen matkustusajankohdan ollessa Keski-Euroopan matkailun high season-aikaa.

Hiljainen hetki Kaarlensillalla

Valitsemastamme matkustusajankohdasta johtuen saimme melko nopeasti todeta, ettemme todellakaan olleet kaupungin ainoat turistit: suurin osa Prahan nähtävyyksistä suorastaan lainehti väenpaljoutta. Muun muassa suositulla Kaarlensillalla sai kaksin käsin pidellä kiinni käsilaukustaan, eivätkä Prahan linna ja keskiaikainen käsityöläiskatu Kultainen kujakaan jääneet pahasti kakkosiksi. Myös vanhankaupungin raatihuone ja sen läheisyydestä löytyvä tähtitieteellinen kello nauttivat melkoisen turistimassan huomiota. Väentungoksesta pääsi kuitenkin helposti hengähtämään poikkeamalla muutaman korttelin päähän nähtävyyksien välittömästä läheisyydestä.

Pelottavia patsaita Hradčanyssa, eli Prahan linnan alueella

Kaupunkivertailua tehtäessä on todettava, että Bratislavaan verrattuna Praha on selkeästi kokoluokaltaan suurempi ja sen voi helposti aistia kaupungin tunnelmassa. Wikipedian mukaan Bratsilavassa asustaa noin 426 000 asukasta, kun taas Prahassa väkimäärä kipuaa noin 1,3 miljoonaan asukkaaseen. Tsekeissä myös maan taloudellinen tilanne on kuulemamme mukaan parempi kuin Slovakiassa. Matkailijalle jäikin tunne siitä, että Tsekin puolella paikat olivat hitusen siistimmät ja paremmin huolletut kuin rajan itäpuolella. Toki Bratislavastakin löytyy silmänruokaa sitä etsivälle, mutta jotenkin Praha onnistuu antamaan kokonaisuutena siistimmän ja vauraamman vaikutelman.

Malá Strana - "Pieni puoli"

Kävelystä nauttivalle matkailijalle muutaman päivän visiitti Prahassa riittää jo mainiosti antamaan jonkinlaisen kuvan kaupungista. Mikäli reissulta odottaa kohtuuhintaista ruokaa, edullista olutta ja keskiaikaista tunnelmaa, on Praha poikkeamisen arvoinen kaupunki. Kaksi littipeukkua nousi pystyyn ainakin tältä suunnalta.

Littipeukuttajat J & O

 

Sunnuntaita

Tervehdys Keski-Euroopasta pitkähkön hiljaiselon jälkeen! On vaikeahkoa tuottaa tekstiä, kun suuri osa päivästä kuluu tietokoneen näppäimistön kanssa räpeltäen ja näyttöpäätettä tuijottaen. Myöskään kirjoittajan sisällä lymyävä pieni iso perfektionisti ei päästä helpolla otteestaan. Tällä kertaa kuitenkin itsekritiikin taso näyttää olevan hetkellisessä notkahduksessa ja tekstiä pukkaa.

Sunnuntai ja allekirjoittanut on liian laiska lähteäkseen seurakuntaan. Möllötämme siis ukon kanssa sängyssä puolille päivin nettitv:n passivoimina. Edellisenä viikonloppuna saimme kylään vatsataudin, joka ensi tervehti ukkoa ja otti sitten käsittelyynsä akan. Varsin voipuneen viikon jälkeen on siis liikuntaharrastuksetkin aloitettu melko maltillisissa merkeissä. Mikäli iltapäivällä uskaltaudumme salille, on kyseessä akan vauhdikkain liikuntasuoritus sitten toissaviikon.

Slovakiassa asustelua on siis takana tällä hetkellä noin puolitoista vuotta. Kaikki uutuudenviehätys lokaation suhteen on karissut jo aikapäiviä sitten ja arki on arkea samaan tapaan kuin Suomessakin. O:lla on meidät työllistävän korporaation kanssa työsopimusta jäljellä vielä puolisen vuotta ja toivon mukaan tulevien kuukausien aikana selviää, mikäli sopimus jatkuu. Säännöllisin väliajoin mieli toki halajaa takaisin pohjoiseen, mutta nykyinen työllisyystilanne kotimaassa ei vaikuta erityisen rohkaisevalta. O on toisinaan kokeillut kepillä jäätä työnhaun suhteen, mutta tuloksetta. Toisaalta, mikäs täällä Bratislavassa on ollessa. Perusasiat kun ovat kunnossa ja meillä on kaikki, mitä elämiseen ja olemiseen lopulta tarvitaan.

Korporaation tarjoama arkimaisema - Kuchajda Lake

Toisinaan tekisi luitenkin mieli muuttaa ihan vaan muuttamisen ilosta. Sanotaan, että nälkä kasvaa syödessä ja erityisesti mitä tulee matkustamisen lisäksi työperäiseen maahanmuuttoon. Ajatus tutustumisesta uusiin paikkoihin ja kulttuureihin nostattaa mukavan tuntuisia perhosia vatsanpohjaan ja saa mielikuvituksen liihottelemaan. Lisäksi olemme onnekkaita, että ainakin toistaiseksi samat perhoset tuntuvat kutittelevan sekä O:n että J:n vatsoja, kun puhe kääntyy muuttamiseen ja matkusteluun. Levotonta porukkaa, voisi joku sanoa, mutta minkäs muuttolintu itselleen voi.

Vielä ei kuitenkaan ole aika pakata laukkuja ja nousta koneeseen – ainakaan muuttomielessä. Tuntosarvet ojossa kohti tulevaisuutta, mutta ainakin vielä huomenna koittaa uusi päivä avokonttorin loisteputkien valossa.

On tässä ilmoja pidellyt

Lunta tuprahteli keskieurooppalaiselta taivaalta eilen aamulla. Heppoisen näköiset hahtuvat tosin menivät ja sulivat saman tein, joten valkeaa maata ei näyttäisi olevan luvassa, mikäli sellaista nyt ylipäänsä onkaan tulossa. Slovakian talvi on siis vielä suurilta osin kokematta, vaikka maaliskuussa saimmekin pieniä maistiaisia kuun alkupuolella yllättäneen takatalven, eli muutaman päivän kestäneen lumi- ja räntäsateen muodossa. 

Maaliskuu 2013

Helmikuu 2013

Slovakian ilmasto on mannermainen ja kuulemamme mukaan talvet ovat lumisia erityisesti vuoristoisilla seuduilla. Noin yleensä ottaen Slovakiassa saadaan talviaikana nautiskella pääosin kosteasta ja kylmästä kelistä. Kosteasta jopa siihen malliin, että parhaiksi talvikengiksi saattavat Kuomien sijaan osoittautua marjametsältä tutut kumisaappaat. Seuraavassa Suomesta saapuvassa postipakettilähetyksessä saisi siis mielellään olla kahdet Kontiot, kiitos.

Suomen olosuhteisiin verrattuna talvi on kuitenkin leuto. Slovakian Tour Guiden (www.slovensko.com) mukaan Bratislava kuuluu maan lämpimimpiin alueisiin, joissa talviajan lämpöasteet seilaavat yleisimmin -5 ja +10 celsiuksen välimaastossa. Öiseen aikaan lämpötila saattaa sukeltaa kymmenen pakkasasteen lukemiin. Suomalaista moiset pikkupakkaset eivät vielä pelota, joten sekä O:n että J:n talvitakit ovat toistaiseksi saaneet lämmittää vaatekomeron muovihenkareita. Monet paikalliset näyttävät kuitenkin jo kietoutuneen toppaan ja tekoturkiksiin ja mallia on ilmeisesti jossakin vaiheessa seurattava, mikäli haluaa välttää kummastelevat katseet keskikaupungin ratikkapysäkeillä.

  

Lumi oli liikaa - joku jäi jumiin

Taka-taka-talvi - maaliskuinen Bratislava

Pohjoisen Euroopan talvista keskusteltaessa nousee Slovakeille mieleen kylmyyden lisäksi yleensä talven pimeys. Marraskuisessa Bratislavassa pimeys ei kuitenkaan tunnu erityisen kaukaiselta. Aamulla puoli kahdeksan maissa työmatkan alkaessa aurinko on jo noussut, mutta viiden jälkeen iltapäivällä tapahtuva kotiin könyäminen onkin jo aivan eri asia, silloin on nimittäin jo kohtalaisen pimeää. Lumettomassa maisemassa syksyinen pimeys kun tuntuu pimeydeltä.

Pohjoista pimeyttä olisi kuitenkin tarkoitus piipahtaa ihastelemassa joulunpyhinä. Toivomme, että meitä ovat vastassa hanget korkeat, nietokset ja saamme vihdoin selvittää, onko Slovakia tehnyt meistä keskieurooppalaisia. Leppoista alkavaa talvea itse kullekin säädylle!

Work on national holiday: yhden pyhäpäivän anekdootti

Perjantai. Slovakiassa vietetään pyhäpäivää ja kaupunki on aavemaisen hiljainen. Koska suuri osa tuntemistamme slovakeista ei ole kotoisin Bratislavasta, vaan jostakin Jumalan selän takaa löytyvästä maalaiskylästä, ei ole vaikea arvata, minne valtaosa kaupungin väestä on suunnannut pyhien viettoon. Sinne jonnekin, keskelle ei mitään. Suomessa pyhäinpäivää vietetään, yllätyspyllätys, sunnuntaina, joten töihin on hinauduttava pitkin jäniksenhampain. 

Matkalla vastaan tulee ehkä viisi autoa, kävelijöitä puolestaan ei näy mailla, ei halmeilla. Pohdin, miltä tuntuisi kävellä Helsingin kaduilla ilman vilkasta aamuliikennettä ja liikennevalojen piipitystä. Varmaankin yhtä epätodelliselta kuin lähes samankokoisessa Bratislavassa kyseisenä perjantaiaamuna. Perillä avokonttorissa kollega toteaa nähneensä työmatkalla lähes yksinomaan vain toisia samassa lasipalatsissa työskenteleviä konttorihiiriä.

Muutaman tunnin työskentelyn jälkeen sähköpostiohjelma sanoutuu irti työsopimuksestaan. Tekisi mieli käydä koputtamassa IT-tuessa istuvaa insinööriä olkapäälle. Todettuani kyseisen osaston sijaitsevan suunnilleen eri pallonpuoliskolla, tyydyn suorittamaan avunhuutoni järjestelmän kautta. Tiiminvetäjämme toteaa pelikoneille suunnatussa asiakastuessa työskenneltävän 24/7. Vietän muutaman hiljaisen minuutin pohtien, miltähän teknikoiden naamat näyttävät muutaman työpäivän jälkeen.

Töiden jälkeen on tehtävä muutama henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvä aineellinen hankinta, joten suuntaan hämärtyneessä aavekaupungissa kohti elämän ja valon keidasta: kauppakeskusta. Vaikka muu kaupunki nukkuisi, kauppakeskukset ovat Bratislavassa aina auki. Matkalla joku jannu jää kävelemään viereen ja anomaan rahaa bussilippuun. Naama on tuttu ja totean jo kerran piffanneeni kaverille jotkut lippurahat. Jälkeenpäin harmittaa. Ehkä kadunmiehellä oli ihan oikeasti tarve pienelle sponsoroinnille.

Tällä välin myös O on vapautettu konttorin syövereistä ja suuntamme yhdessä lähikauppaamme Lidliin. Molempia on alkanut se ainainen jääkaapin valo jo kyllästyttää. Paluureissulla kannettavaa on niin paljon, että kotona on pakko tarkistaa eteisen peilistä, etteivät käsivarret ole yllättäen kasvaneet pituutta.  Ilmeisesti ovat vielä ihan normaalit.

Loppuilta vierähtää sokerihumalassa keskinkertaisen Hollywood -elokuvan kera. Perjantai.